Vyöruusu puhkesi Mervillä kivuliaana stressin kiihdyttämänä - ”Kipu oli niin voimakasta, että silmissäni näkyi tähtiä”

Vyöruusun jälkeen Mervi Varjola seurasi lavanalueen ihoa tarkkaan. Nyt hän luottaa siihen, että jos oireet alkavat uudestaan, hän tietää, miten toimia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vaikka vyöruusu oli kokemuksena kivulias ja kurja, hoitohenkilökunnan kohtaamiset ovat jääneet myönteisesti Mervi Varjolan mieleen.

Vyöruusun jälkeen Mervi Varjola seurasi lavanalueen ihoa tarkkaan. Nyt hän luottaa siihen, että jos oireet alkavat uudestaan, hän tietää, miten toimia.
Teksti:
Katriina Lundelin

Syksy vuonna 2018 oli ollut poikkeuksellisen raskas ja stressaava. Mervi Varjola pyöritti kahta yritystä jalkahoitajana ja huolehti äidistään.

Aiemmin vireän 91-vuotiaan äidin kunto oli keväästä saakka heikentynyt, mutta syksyllä hänen kuntonsa romahti. Mervi asui kahdesta sisaruksesta lähempänä äitiä, joten omaishoitajan tehtävät kuormittivat entuudestaan täyteen ahdettua arkea.

Sitten keho ilmoitti, että nyt on aika pysähtyä.

Lapaluun seudulla tuikkivaa kipua

”Syyskuun alkupuolella oikean lapaluun seudulla alkoi tuntua tuikkivaa kipua. Ajattelin, että lihas on todennäköisesti jumissa. Kipu kuitenkin yltyi hiljalleen, eivätkä tavalliset kipulääkkeet, joita minulla oli kaapissa, riittäneet pitämään jomotusta kurissa.

Saman viikon lopulla kipu oli yltynyt niin paljon, että lähdin terveyskeskukseen. Lääkäri epäili lihasspasmia eli lihaksen voimakasta supistustilaa. Lihakseen tuikattiin injektioneulalla lihasta rentouttavaa lääkettä, ja pääsin lähtemään kotiin.

Kotona huomasin, että lihakseen annettu lääke ei auttanutkaan ja kipu jatkoi yltymistään. Sunnuntaina juiliminen oli muuttunut niin sietämättömäksi, että minun oli varattava uusi lääkäriaika. Tällä kertaa menin yksityiselle lääkäriasemalle päivystykseen.”

Vastaanotolla paljastui vyöruusu

”Heti kun vedin paidan päältä, lääkäri totesi, että minulla on vyöruusu. Olin tullut juuri oikealla hetkellä. Seuraavaksi iholle olisi noussut vyöruusulle tyypillisiä rakkuloita. Se on taudin pahin vaihe. Lääkäri kuvasi lapojen alueen ja näytti kuvaa. Siinä oli punainen läiskä, jossa oli pieniä punaisia pisteitä.

Lähipiirissäni kukaan ei ollut sairastanut vyöruusua, joten en ollut tullut ajatelleeksi sen mahdollisuutta, vaikka olin sairastanut lapsena vesirokon.

Sain viruslääkityksen ja ohjeen syödä tulehduskipulääkettä. Söinkin lääkettä ohjeen mukaan viikon. Sinnittelin töissä puolikkaita päiviä, mutta se oli todella vaikeaa. Kipu pahentui koko ajan viikonloppua kohti. Tuntui kuin lapojen väliin olisi isketty tasaisin väli­ajoin kirves ja vedetty se sen jälkeen hitaasti irti.”

”Kipu oli niin voimakasta, että silmissäni näkyi tähtiä”

”Viikonloppuna menin Päijät-Hämeen keskussairaalaan ensihoito- ja päivystyskeskus Akuuttiin. Hädin tuskin pystyin pitämään vaatteita päällä kosketusarkuuden vuoksi.

Jäin osastolle hoitoon neljäksi vuorokaudeksi. Minulta otettiin tavanomaisia verikokeita, esimerkiksi crp, joka mittaa tulehdusarvoja. Verikokeista ei kuitenkaan paljastunut mitään. Tulehdusarvot olivat normaalit, kuten vyöruusussa usein on.

Kipu oli siinä vaiheessa asteikolla sata. Mieluummin synnyttäisin kymmenen lasta ilman kivunlievitystä kuin kärsisin vyöruusukivut. Pahimmillaan kipu oli niin voimakasta, että silmissäni näkyi tähtiä.

Minulla oli kuitenkin onni, sillä minua hoitanut lääkäri oli itsekin sairastanut vyöruusun ja tiesi tasan tarkkaan, millaisesta kivusta on kyse. Oikeaa kipulääke-cocktailia ei silti heti löytynyt.

Oli hyvin lähellä, ettemme joutuneet turvautumaan opiaattipohjaisiin kipulääkkeisiin. Mutta lopulta ratkaisu löytyi ja käänne parempaan tapahtui.”

Kipugeeli auttoi

”Vasta sopivan kipugeelin löytyminen auttoi. Lidokaiinia sisältävä geeli puudutti olkapään alueen ja vei kivulta pahimman terän. Teho kesti noin viisi tuntia kerrallaan. Kun se yhdistettiin kolmen muun kipulääkkeen kanssa, pystyin olemaan, vaikka minuun yhä sattui.

Valitettavasti yksi kerta päivystyksessä ja osastolla ei riittänyt. Kivut yltyivät uudestaan parin viikon kuluttua ja lähdin jälleen Akuuttiin. Lääkäri päätyi nostamaan yhden kipulääkkeen annosta ja lisäämään yhdistelmään uuden valmisteen. Vasta noin kuukauden jälkeen ensimmäisistä oireista pahin oli ohi.

Vyöruusun sairastamisesta on nyt kolme vuotta. Lääkäri määräsi minulle kotiin viruslääkettä ja kehotti aloittamaan kuurin heti, jos kuumottava tunne palaa. Kahdesti olen joutunut turvautumaan siihen. Tiedän nyt, että tärkeintä on toimia varhaisessa vaiheessa, kun oireet alkavat, eikä vasta sitten, kun iholle ilmestyy punainen läiskä tai rakkuloita.

Kun olin selvinnyt pahimman vaiheen yli, otin joulukuussa 2018 vyöruusurokotteen.”

Voiton puolella

”Kipu on siitä inhottava, että se vie voimat. Ensimmäisen sairaalareissun jälkeen palasin töihin, mutta olkapään seutu oli koko ajan arka ja pelkäsin, että kivistys tulee takaisin. En saanut oikein nukuttua ja olo oli koko ajan niin sanotusti töttöröö. Puoli vuotta tarkkailin pienintäkin näppyä, ettei vyöruusu uusisi.

Onneksi mieheni auttoi minua kotitöissä, ja sain keskittyä parantumaan. Nyt minulla on jo luottavainen olo. Tiedän, että saan vyöruusuun avun, jos se uhkaa uusia. Enää kipu ei rajoita elämääni.

Olen miettinyt, olisinko päässyt helpommalla, jos vyöruusu oli todettu jo ensimmäisellä terveyskeskuskäynnillä. Se on kuitenkin turhaa jossittelua, sillä ei diagnoosi ollut siinä vaiheessa vielä selvä. Punainen laikku olisi voinut olla jotain muutakin.

Jäätyäni muiden syiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle, minulla on ollut paljon aikaa muistella elämääni ja miettiä. Usein vyöruusun puhkeamiseen liittyy stressi. Minulla oli niin kiire elää yrittäjäelämää, että moni tärkeä asia, johon olisin voinut hakea apua ajoissa, jäi tajuamatta.

Kunpa ihmiset osaisivat olla armollisempia itselleen, eivätkä tekisi kymmentä asiaa yhtä aikaa. Nykyään yritän elää tässä ja nyt.”

Mervi kuuntelee vapaa-ajallaan mielellään äänikirjoja. Parhaillaan hänellä on kuuntelussa Lucinda Rileyn Kadonnut sisar. © Tommi Mattila

Mervi kuuntelee vapaa-ajallaan mielellään äänikirjoja. Parhaillaan hänellä on kuuntelussa Lucinda Rileyn Kadonnut sisar. © Tommi Mattila

Lue myös: Viheliäinen vyöruusu – hae ajoissa apua

Juttu julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 10/2021.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X