TIA-kohtaus säikäytti – Jukka-Pekka luuli, että vaara oli jo ohi, kun silmästä äkillisesti mennyt näkö palautui

TIA yllätti perjantai-iltana saunan jälkeen. Hetken Jukka-Pekka Rauhala ehti luulla, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ennen kuin silmästä meni näkö, Jukka-Pekka Rauhala ei ollut edes kuullut TIA-kohtauksista. Hän on kiitollinen siitä, että vävy tiesi heti, mistä oli kyse.

TIA yllätti perjantai-iltana saunan jälkeen. Hetken Jukka-Pekka Rauhala ehti luulla, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa.
Teksti: Hanna Vilo

Kolme vuotta sitten tamperelainen Jukka-Pekka Rauhala, 73, istui saunan jälkeen keinutuolissa. Vaimo oli jo mennyt nukkumaan, mutta Rauhala aikoi vielä hetken katsoa televisiota. Yhtäkkiä oikeasta silmästä meni kokonaan näkö. Rauhalasta näytti, että silmän eteen oli laskeutunut ruskea esirippu.

Tähän havahduin

”Ihmettelin, mikä silmääni oli tullut. Menin herättämään vaimoni, joka on sairaanhoitaja. Hän arveli, että silmästä oli lasiainen mennyt pois sijoiltaan ja oli syytä soittaa hätänumeroon.

Emme ehtineet tehdä mitään, kun taas hyvin yhtäkkisesti minusta tuntui, että silmäni edessä ollut esirippu vedettiin alhaalta ylös. Näin taas aivan kunnolla, minkä takia päätimme olla soittamatta apua.

Seuraavana päivänä lähdimme Mäntsälään tapaamaan tytärtämme. Ajoin hyvin hiljalleen, koska pelkäsin, että edellisillan kohtaus saattaisi uusiutua. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Vastaanotolle

Seuraavalla viikolla päätin varmuuden vuoksi käydä silmälääkärillä. Hänen mukaansa silmäni oli hetken ollut pyörtyneenä. Lasiaisessa ei ollut mitään vikaa.

Lääkärin mukaan suurta vaaraa ei ollut, mutta hän suositteli minua tutkituttamaan kaulavaltimoni. Omalääkärin kautta sainkin muutaman viikon päähän ajan kaulavaltimoiden kuvaukseen.

Parin viikon päästä kerroin tapauksesta myös toiselle tyttärelleni. Hänen miehensä on kardiologi, joka tiesi heti, että olin saanut TIA-kohtauksen, eli vakavan aivoverenkierron häiriön. Se tarkoitti, että minun oli syytä hakeutua nopeasti aivoverenkierron tutkimuksiin.

Soitin lääkärilleni, joka kirjoitti lähetteen, ja pääsin vielä samana päivänä tutkimuksiin. Niissä ei onneksi löytynyt mitään. Verisuonitukos oli ollut niin lyhyt, ettei se ollut jättänyt jälkiä. Lääkäri määräsi kuitenkin verta ohentavaa lääkettä.

Tutkimusten jälkeen olin sekä helpottunut että pelästynyt. Mietin, että paljon hullumminkin olisi voinut käydä.

Uusia kohtauksia

Säikähdyksen jälkeen jatkoin elämääni normaalisti. Pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti.

Vajaa vuosi kohtauksen jälkeen olin senioritalomme kuntosalilla tekemässä viikkotreeniäni. Yhtäkkiä minulle tuli omituinen olo, ja silmissäni alkoi sumentua. Sen jälkeen pyörryin. Ambulanssi kiidätti minut sairaalaan, jossa olin tarkkailussa yön yli. Tutkimuksissa ei taaskaan löydetty mitään hälyttävää.

Unohdin tapauksen jälleen moneksi kuukaudeksi, kunnes viime syyskuussa aloin aamupuuroa keittäessäni tuntea yhtäkkiä voimakasta rintakipua. Lisäksi minulla oli kylmä hiki, ja tunsin oloni voimattomaksi. Kohtaus ei kestänyt kauan, vaan virkosin muutamassa minuutissa. Vaimoni kuitenkin vaati, että soittaisin terveyskeskukseen.

Vielä samana päivänä minulta otettiin sydänfilmi. Sen jälkeen sain lähetteen keskussairaalan ensiapuun, ja minut otettiin tutkimusten jälkeen sydänosastolle. Seuraavana päivänä minulle tehtiin varjoainekuvaus. Siitä kävi ilmi, että sydämeni oikeassa kammiossa oli kaksi 80-prosenttista verisuonitukosta. Minulle tehtiin samalla pallolaajennus. Siinä verisuoneeni laitettiin kaksi pientä metalliverkkoa, jotka pitävät tukoskohdan auki.

Tässä ja nyt

Sekä fyysisesti että henkisesti viimeinen kohtaus oli rajuin. Pallolaajennuksen jälkeen tunsin oloni pitkään alakuloiseksi ja saamattomaksi. Ne ovat tyypillisiä sydänsairauden oireita, mutta omalla kohdallani olin niistä yllättynyt.

Kiitollisuuteni elämää kohtaan on kuitenkin kasvanut. Olen tietoinen, että elämä voi päättyä hyvin äkillisesti. Mikä tahansa kohtauksistani olisi voinut päätyä kuolemaan tai halvaantumiseen. Sen takia haluan nauttia jäljellä olevasta ajasta täysillä perheeni ja ystävieni kanssa.”

Välittömästi hoitoon

  1. TIA-kohtaus tarkoittaa ohimenevää aivoverenkierron häiriötä. Se oireilee samaan tapaan kuin aivoinfarkti esimerkiksi suupielen toispuoleisena roikkumisena, raajan voimattomuutena, puheen sammaltamisena ja näkökyvyn menettämisenä.
  2. TIA-kohtaus menee yleensä ohi alle tunnissa, eikä siihen liity pysyvää kudosvauriota. Kohtaus kuitenkin varoittaa, että lähitunteina tai lähivuorokausina voi kehittyä paljon vakavampi aivoinfarkti.
  3. ”Kun kohtaus iskee, on soitettava heti hätänumeroon 112. Jos kohtaus ehtii mennä ohi ja olo helpottua, on siitä huolimatta syytä hakeutua välittömästi sairaalaan tutkimuksiin”, kertoo Aivoverenkiertohäiriöyksikön vastaava lääkäri Jyrki Ollikainen Taysista.
X