Korkea ferritiiniarvo eli korkea rauta-arvo ei olekaan aina hyväksi terveydelle
Korkea ferritiinitaso eli rauta-arvo on yhteydessä metaboliseen oireyhtymään, jota sairastavilla on normaalia suurempi riski muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin.
Kohonnut rauta-arvo voi merkitä metaboliseen oireyhtymään sairastumista.
Moni hakee pitkittyneeseen väsymykseen ja huonovointisuuteen apua rautatableteista. Ilman lääkärin lupaa rautakuurille ei kuitenkaan kannata ryhtyä, sillä tuoreen väitöskirjan mukaan korkea ferritiiniarvo, samoin kuin kohonneet hemoglobiini- ja erytropoietiinitasot, ovat yhteydessä metaboliseen oireyhtymään.
Muun muassa keskivartalolihavuus, kohonnut verensokeri ja kohunnut verenpaine aiheuttavat metabolisen oireyhtymän, ja MBO:sta kärsivillä ihmisillä on muitakin terveydelle vaarallisia ongelmia.
Oireyhtymästä kärsivillä on esimerkiksi kaksinkertainen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja viisinkertainen riski kakkostyypin diabetekseen. Myös kuolinriski on 1,5-kertainen muihin ihmisiin verrattuna.
Lue myös: Kärsitkö raudanpuutteesta tietämättäsi?
Väitös: Kohonneet ferritiinitasot ennustivat metabolisen oireyhtymän kehittymistä
Itä-Suomen yliopistossa on tarkastettavana lääketieteen lisensiaatti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Päivi Hämäläisen väitöstutkimus, jonka mukaan kohonneet rauta-arvot eli ferritiinitasot ennustivat metabolisen oireyhteyden eli aineenvaihduntaan liittyvä oireyhteyden kehittymistä. Niillä oli yhteys myös kohonneeseen verensokeriin, triglyseridikolesteroliin ja keskivartalolihavuuteen.
Korkea hemoglobiinitaso puolestaan yhdistettiin sydän- ja verisuonisairausriskin kannalta huonoon kolesterolipartikkeliprofiiliin.
Erytropoietiinitaso taas on yhteydessä erityisesti keskivartalolihavuuteen. Erytropoietiinihormonilla eli epolla parannetaan munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamaa anemiaa.
Metabolisen oireyhtymän tunnistamiseen useita keinoja
Tutkimustulosten perusteella rauta-arvojen mittausta voidaan käyttää metabolisen oireyhtymän tunnistamiseen ja seuraamiseen, mahdollisesti täydennettynä muilla rauta-aineenvaihdunnan tutkimuksilla.
Väitöstutkimus osoitti myös, että erytropoietiinitasolla voidaan mitata metaboliseen oireyhtymään liittyvän rasvakudoksen toimintahäiriöitä. Tämän lisäksi potilaan sydän- ja verisuoniriskin arviota voidaan täydentää hemoglobiinimittauksella.
Tutkimukseen osallistui 1 300 pieksamäkeläistä
Väitöstutkimuksessa tutkittiin rasvakudoksen toimintahäiriön ja hapenpuutoksen sekä rauta- aineenvaihdunnan merkkiaineiden yhteyttä metaboliseen oireyhtymään ja sen osatekijöihin. Lisäksi selvitettiin kolesterolipartikkeliprofiilin yhteyttä hemoglobiinitasoon. Rauta-arvojen muutosten vaikutusta oireyhtymään seurattiin koehenkilöiden kautta 6,5 vuoden ajalta.
Tutkimukseen osallistui lähes 1 300 pieksämäkeläistä, jotka olivat syntyneet vuosina 1942, 1947, 1952 ja 1962. Osallistujat olivat käyneet terveystarkastuksena 1997–98 sekä 2003–04.
Hämäläisen väitöskirja Markers of iron metabolism and adipose tissue dysfunction in metabolic sundrome and in association with lipoprotein particle size and concentration (Rauta-aineenvaihdunnan ja rasvakudoksen toimintahäiriön merkkiaineet metabolisessa oireyhtymässä ja suhteessa lipoproteiinipartikkelikokoon ja konsentraatioon) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 8. marraskuuta.