Sinnittelin pitkään uupumukseni kanssa. En jaksanut töiden jälkeen muuta kuin nuokkua sohvalla ja odottaa nukkumaan menoa. Minusta ei ollut mitään iloa perheelleni. Yhteydet ystäviin jäivät. Väsymykseni ei hellittänyt päiväunilla. Vuosi sitten uupumukseni syy selvisi. Sairastan uniapneaa.

Ensioireet

Toissakesänä päättynyt rankka työprojekti laukaisi flunssakierteen. Kun selvisin siitä vuoden lopulla, päätin ottaa aikaa itselleni ja kohottaa kuntoani jumpassa.

Jumpan jälkeisinä aamuina vointini oli kuin rankkojen juhlien jälkeen. Olin kolme päivää kuolemanväsynyt, vaikka nukuin kahdeksan tunnin yöunia. Hakeuduin väsymykseni vuoksi neurologille. Hän kysyi, kuorsasinko mahdollisesti. En osannut vastata, sillä mieheni nukkuu sikeästi eikä ollut valittanut häiriöstä. En saanut lähetettä jatkotutkimuksiin. Muutamassa viikossa väsymykseni paheni niin, että iltapäivisin kärsin muistikatkoksista, ja olin puoliunessa pudota tuolilta. Uupumukseni oli niin syvää, etten jaksanut liikuttaa raajojani. Vaikka työmatkani vei autolla vain kymmenen minuuttia, en uskaltanut ajaa autoa itse. Pyysin ja sain työterveydestä lähetteen yksityiselle uniklinikalle.

Lääkärillä paljastui

Sain uniklinikalta mukaani kotiin laitteen, joka rekisteröi hengitysliikkeitä ja -ilmanvirtausta, veren happikyllästeisyyttä, silmän liikkeitä ja aivosähkökäyrää. Tutkimusta varten päähäni asetettiin elektrodit.

Nukun mieluiten kyljelläni, mutta nyt se ei onnistunut rintakehälle kiinnitetyn tutkimuslaitteen vuoksi.  Vastaanotolla laitteen rekisteröimä tieto purettiin, ja syy uupumukseeni selvisi. Minulla on voimakas ylähengitystieahtauma: ilma kulkee hengitysteissä, muttei riittävästi. Sen vuoksi hengitykseeni tuli tauko joka toinen minuutti. Vaikka olin lopen uupunut, hengityskatkosten valtava määrä tuli yllätyksenä. Uni etenee normaalisti vaiheittain kevyes-tä syvempään eli virkistävään uneen. Minä en juuri koskaan päässyt unessani syvään uneen. Minä nukuin koiranunta. Minulla oli uniapnea.

CPAP-laite on Miian elinikäinen unikaveri. © Laura Vesa.

Hoito alkoi

Uniapneaa hoidetaan CPAP-laitteella. Laite saa hengitysteihin aikaan positiivisen ilmanpaineen eli ilmalastan, joka estää hengitysteiden painumista kasaan unen aikana. Ilmanpaine johdetaan hengitysteihin nenälle asetettavan maskin kautta.

Ensimmäisen kokeilulaitteeni vuokrasin yksityiseltä klinikalta. Muutakaan vaihtoehtoa ei ollut: kotikaupungissani CPAP-laitetta jonotetaan, ja jono on pitkä.  Alussa laitteesta ei ollut apua, sillä se teki hengittämisen raskaaksi. Kun laitteen asetukset säädettiin klinikalla minulle sopiviksi, hengittäminen helpottui. Sain pienen nenämaskin, joka ei estänyt kyljellä nukkumista. Laitteeseeni liitettiin myös kostutin, joka ehkäisi nenän kuivumista. Parin viikon käytön jälkeen aloin herätä aamuisin virkeänä. Kuukauden kuluttua verenpaineeni oli laskenut eikä päätäni särkenyt enää aamuisin. Selittämättömät jalkakipuni olivat kadonneet. Jaksoin tehdä ja touhuta entiseen tapaan: perheeni sai äidin ja ystävät entisen Miian takaisin.

Takapakkia

Kolmen kuukauden kuluttua sain kaupungilta CPAP-laitteen, ja minusta tuli julkisen sektorin potilas. Laite oli samanlainen kuin vuokraamani, mutta silti sen kanssa hengittäminen oli hankalaa. Paljastui, että laitteen säädöt olivat väärät.

Lisäksi lainalaite haisi karmealle, sillä se oli ollut aiemmin tupakoijalla. Hengittelin tupakanhajuista ilmaa yhden yön. Onneksi sain haisevan kojeen tilalle upouuden laitteen. Sen pitäisi kestää ainakin viisi vuotta. Maskin olin ostanut jo kokeiluvaiheessa omaksi. Olisin saanut sellaisen kaupungiltakin, mutta isomman. Pienten maskien puutteen ymmärtää, sillä valtaosa uniapneapotilaista on miehiä. Liian ison maskin kanssa nukkuminen ei onnistu, kun puhuri käy silmiin.

Voiton puolella

Käyn uniklinikan kontrollikäynneillä, muuten en uniapneaani juuri ajattele – kiitos CPAP-laitteen. Sen käyttö on nykyään vastaavanlainen iltarutiini kuin hampaiden harjaus.

Pesen maskin päivittäin, letkun ja kostuttimen vesiosan viikoittain. Jos vaihdan kampausta, saatan joutua säätämään maskin kiinnitystä. Kun lähden reissuun, CPAP-laite kulkee mukana omassa laukussaan.  Laitteen AHI-indeksi ilmaisee hengityskatkosten määrän nukuttua tuntia kohden. Se on normaalisti alle viisi. Minulla se oli ennen hoitoa 31, nyt alle yksi. Nukun nykyään niin hyvin ja sikeästi, että lapset herättävät yöllä tarvittaessa isänsä. Minua kun saa ravistella tovin unten mailta. Painonpudotus helpottaisi osaltaan ylähengitystieahtaumaa. Koetankin karistaa liikakiloja tekemällä pitkiä kävelylenkkejä. Ainakaan painoni ei ole noussut vähään aikaan. CPAP-laitteesta on tullut minulle loppuelämän unikaveri.

2/2016 Kotilääkäri

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti