Vältä nämä virheet, kun teet hoitotahdon: epätäsmällinen toive voi lisätä turhaa kärsimystä ja kipua

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seura selvitti, millainen on hyvä hoitotahto.
Seura selvitti, millainen on hyvä hoitotahto. © iStock
Kenelle tahansa voi käydä niin, ettei pysty esimerkiksi vanhuuden heikkouden vuoksi enää vaikuttamaan hoitoonsa. Tätä varten kannattaa ilmaista jo hyvissä ajoin tahto omasta hoidostaan. Ja tehdä se se huolella.

Millainen on hyvä hoitotahto? Seura selvitti, mitä kaikkea kannattaa huomioida hoitotahtoa tehtäessä – ja mitkä karikot välttää.

Valmistimme myös yhteistyössä professori Harriet Finne-Soverin kanssa lukijoillemme mallin hoitotahdoksi.

1. Miten hoitotahto tehdään?

Hoitotahto kannattaa tehdä kirjallisesti. Suomessa malleja hoitotahdoksi ovat julkaisseet ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Duodecimin Terveyskirjasto. Lisäksi Muistiliiton verkkosivulla on lomake, jonka täyttämällä voi ilmaista tahtonsa.

Kaikki mallit poikkeavat hieman toisistaan. Niihin kannattaa perehtyä ajatuksella ja pohtia, mitä itse haluaa.

Hoitotahto on paras tallettaa kansalliseen sähköiseen terveysarkistoon Kantaan.

2. Mikä on tärkein hoitotahtoa koskeva päätös?

Olennaisinta on valita päämäärä. Kumpi on sinulle tärkeämpää: pitkä elämä vai kärsimysten välttäminen?

Jos elämän laatu nousee etusijalle, hoitotahtoon voi sisällyttää esimerkiksi seuraavan lausekkeen:

Päätettäessä hoidostani pidän tärkeämpänä elämäni laadun varmistamista kuin pitkittämistä.

Suomalaisten hoitotahdot tähtäävät yleensä kivun ja riutumisen välttämiseen. Näin ei ole välttämättä kaikkialla.

”Kun minua ja ulkomaisia kollegoitani kerran haastateltiin aiheesta, sekä israelilainen että italialainen halusivat, että heille tehdään kaikki temput, jotta he elävät mahdollisimman pitkään”, kertoo geriatrian asiantuntija, THL:n tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri.

Jos elämästä kiinni pitäminen on tärkein päämäärä, hoitotahtoon voi kirjata vaikkapa tällaisen lauseen:

Haluan, että minut pidetään hengissä niin pitkään kuin mahdollista käyttämällä hyväksi kaikkia saatavilla olevia lääketieteellisiä hoitokeinoja.

3. Pitääkö lääkärin aina noudattaa hoitotahtoa?

Kyllä ja ei. Potilaalla on ehdoton oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta – sellaisestakin, jonka avulla hän välttäisi kuoleman ja tervehtyisi. Jos esimerkiksi täysikäinen Jehovan todistaja torjuu verensiirron, lääkärin on kunnioitettava hänen tahtoaan.

Sen sijaan lääkärin ei tarvitse antaa yhtäkään hoitoa vain siksi, että potilas toivoo sitä. Toisaalta lääkärillä on velvollisuus antaa parhaaksi katsomaansa hoitoa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Koska lääkärit tapaavat kunnioittaa järkeviksi katsomiaan pyyntöjä, hoitotahtoon kannattaa kirjata esimerkiksi kivunlievitystä koskevia toiveita. Samaten erilaiset hoivaa koskevat toiveet, vaikkapa halu kuunnella klassista musiikkia, eivät sido ketään oikeudellisesti, mutta voivat hyvinkin toteutua.

Seura selvitti, mitä kaikkea kannattaa huomioida hoitotahtoa tehtäessä.

Seura selvitti, mitä kaikkea kannattaa huomioida hoitotahtoa tehtäessä. iStock

4. Kannattaako keinotekoiset hoidot kieltää?

Elintoimintoja keinotekoisesti ylläpitäviksi hoidoiksi katsotaan esimerkiksi hengityskoneen käyttö sekä potilaan ravitseminen nenämahaletkun kautta tai suonensisäisesti.

”Keinotekoisuus tarkoittaa sitä, että elämää ylläpidetään jonkin härvelin tai häkkyrän avulla”, Finne-Soveri kiteyttää.

Monen mielestä tällainen sinnittely ei ole elämisen arvoista. THL:n hoitotahtomallissa tarjotaankin mahdollisuutta joko rajoittaa keinotekoisia hoitoja seuraavasti, tai kieltää ne kokonaan poistamalla lauseen loppuosa:

Määrään, että jos minä vakavan sairauden tai onnettomuuden seurauksena en pysty päättämään omasta hoidostani esimerkiksi tajuttomuuden tai vanhuuden heikkouden vuoksi, ei minua hoidettaessa saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä hoitomuotoja /ellei tilani korjautumiseen ole selkeitä perusteita/.

Keinotekoisten hoitojen täyskiellolla voi kuitenkin olla rajut seuraukset. Jos esimerkiksi auton alle jäänyt on kieltäytynyt koneista, hän saattaa menehtyä, vaikka hänet voitaisiin hoitaa täysin terveeksi.

”Ja silloinkin, kun heti kättelyssä nähdään, että potilas selviää kohtauksesta tai onnettomuudesta, häntä kannattaa hoitaa aluksi tosi aggressiivisesti. Näin hänen toimintakykynsä palautuu nopeammin ja paremmaksi kuin potilaalla, joka vain makaa sängyn pohjalla”, Finne-Soveri sanoo.

5. Kannattaako antibiooteista kieltäytyä?

Terveyskirjastossa on malliksi esillä erään lääkärin hoitotahto, jossa tämä kieltää antibioottien antamisen sen jälkeen, kun aktiivisesta hoidosta on jo luovuttu.

Finne-Soverista linjaus ei ole ongelmaton.

”Jos elämän loppuvaiheessa saa keuhkokuumeen, antibiooteilla voi vähentää kipua ja kärsimystä, vaikka ne eivät parantaisikaan.”

Ylipäätään Finne-Soveri karttaa ehdottomia kieltoja. Hänestä hoitavalle henkilökunnalle pitää jättää valtaa harkita, kuinka toteuttaa hoitotahdon tavoitteet.

Jos kuitenkin haluaa kieltää tietyt hoidot tai lääkkeet, kiellon perään kannattaa lisätä seuraava THL:n suosittelema lause:

Vaikeiden oireiden poistamiseksi tai lievittämiseksi voidaan kuitenkin edellä mainittuja keinojakin tilapäisesti käyttää.

6. Kuinka kieltää tarpeettomat hoidot?

THL:n mallissa turhia hoitoja pyritään välttämään muun muassa seuraavasti:

Tehohoitoa voidaan minulle antaa vain, jos voidaan kohtuudella arvioida, että sen antaminen johtaa parempaan tulokseen kuin pelkästään lyhytaikaiseen elämän pitkittymiseen. Jos toivorikkaana aloitettu hoito osoittautuu tuloksettomaksi, siitä on välittömästi luovuttava.

Turvallisuushakuisen hoitotahdon tekijän kannattaa pohtia, voiko viimeisen lauseen sana ”välittömästi” johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että hoidon tehoa ei katsota kunnolla loppuun asti.

”Itse en käyttäisi sitä”, sanoo Finne-Soveri.

7. Kannattaako elvytys torjua?

Kun sydän pysähtyy, sen voi onnistua käynnistämään paineluelvytyksellä tai koneella. Parhaat edellytykset täyteen tervehtymiseen on potilaalla, joka saa sydänkohtauksen sairaalaoloissa.

”Jos elvytys kuitenkin tapahtuu viipeellä tai potilas on vanha, on suuri riski sille, että sydän käynnistyy, mutta pää ei”, Finne-Soveri sanoo.

Tällöin sydänkohtauksen aiheuttama hapen puute johtaa aivokuolemaan tai aivovaurioon. Niitä monet kaihtavat.

Jos haluaa kieltää itsensä elvyttämisen, se pitää mainita hoitotahdossa erikseen, sillä paineluelvytystä ei lueta keinotekoisiin hoitoihin. Muistiliitto tarjoaa seuraavaa lauseketta rastitettavaksi:

Minua ei saa elvyttää, jos se lääketieteellisesti arvioiden johtaisi kuolemani ja kärsimysteni pitkittämiseen.

Lue myös: Onko hoitotahto melkein kuin eutanasia?

8. Miten pyytää kivun lievitystä?

Hoitotahdossa voi pyytää matalalla kynnyksellä aloitettavaa ja tehokasta kivun lievitystä. Muistiliiton lomakkella voi vaatia kipulääkitystä jopa ”riippumatta sen vaikutuksesta elinaikani pituuteen”.

”Tuo on toive, jota ei voi täysin toteuttaa. Laki ei salli sitä, että kipulääkettä annetaan niin paljon, että ihminen kuolee”, Finne-Soveri sanoo.

Hänen mukaansa hyvässä hoidossa kipua pitäisi lievittää ilman eri pyyntöä, mutta hoitotahdossa voi silti korostaa asian tärkeyttä. Kipua voi esimerkiksi toivoa lievitettävän tehokkaasti ja ”sivuvaikutuksia arastelematta”.

Kärsimystä kaihtava voi pyytää hoitotahdossaan myös palliatiivista sedaatiota, jossa potilas vaivutetaan rauhoittavilla lääkkeillä uneen. Toisinaan kärsimys helpottuu jo niin vähäisellä tietoisuuden tason laskemisella, että potilas voi edelleen kommunikoida ja syödä itse.

9. Miten varautua maailman muuttumiseen?

Jos nuori aikuinen laatii nyt hoitotahdon, sitä sovelletaan luultavasti yli puolen vuosisadan päästä. Sinä aikana lääketiede voi kehittyä niin, että alkuperäiset toiveet hoitokeinoista eivät enää vastaa henkilön näkemystä hoidon päämäärästä. Monissa hoitotahdoissa lääkärille annetaankin tällaisen tilanteen varalle varsin vapaat kädet.

Myös yhteiskunta muuttuu. Tulevaisuudessa vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa ja kuolinapuun saatetaan suhtautua nykyistä sallivammin.

”Kannattaa ehkä katsoa, ettei anna hoitotahdossa aivan avointa valtakirjaa päiviensä päättämiseen. Lisäksi pitää muistaa, että hoitotahtoa voi muuttaa milloin tahansa”, Finne-Soveri sanoo.

10. Mihin tarvitaan sijaispäättäjää?

Hoitotahto kannattaa kirjoittaa sen verran väljästi, että henkilökunnalle jää järkevä liikkumavara. Toisaalta näin hoitotahto jättää sijaa tulkinnalle eikä kata kaikkia tilanteita. Tämän vuoksi on viisasta valtuuttaa esimerkiksi lähiomainen tai ystävä sijaispäättäjäksi, joka tulkitsee hoitotahdon tarkoitusta ja tekee sellaiset hoitoa koskevat päätökset, joista asiakirja ei sano mitään.

Sijaispäättäjän nimeäminen lisää myös varmuutta siitä, että on joku sairaalan ulkopuolinen taho, jolla on valtuudet huolehtia hoitotahdon tekijän edusta sen jälkeen, kun tämä ei enää siihen itse kykene.

Tehtävään kannattaa nimetä ensisijaisesti tietty henkilö, ja lisäksi tois- ja kolmassijainen henkilö. Jos sijaispäättäjäksi nimeää henkilöryhmän, kuten ”lähiomaiset”, ja myöhemmin käy niin, että nämä ovat eri mieltä hoitolinjauksista, niin päätäntävalta hoitotahdon soveltamisesta siirtyy kokonaan hoitavalle lääkärille.

Lue myös: Miten itselleen voi taata hyvän vanhuuden ja mieleiseni hoidon – onko hoitotahdosta apua?

Seuran hoitotahto

Laadimme Harriet Finne-Soverin suosituksiin pohjautuvan mallin hoitotahdoksi. Sen tavoitteena on välttää tarpeetonta kärsimystä, mutta jättää samalla hoitohenkilökunnalle riittävä vapaus antaa järkeväksi katsomaansa hoitoa.

Seuran hoitotahdon valmistamisessa on hyödynnetty useita eri hoitotahtomalleja. Yksikään malli ei ole täydellinen, ja myös tähän malliin kannattaa suhtautua yhtenä monista vaihtoehdoista. Tekstiin on syytä perehtyä ajatuksella ja omia tarpeitaan harkiten – ja hyödyntää sitä itselleen sopivin osin.

Ennen hoitotahdon tekoa on viisasta keskustella sen sisällöstä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

MALLI HOITOTAHDOKSI

Olen laatinut tämän hoitotahdon sen varalta, että en pysty sairauden, tajuttomuuden, onnettomuuden, vanhuuden heikkouden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi tekemään päätöksiä lääketieteellistä hoitoani ja hoivaani koskevissa asioissa.

Koska tällaisessa tilanteessa pidän tärkeämpänä elämäni laadun varmistamista kuin sen pitkittämistä, määrään, että:

  • Minua hoidettaessa ei saa käyttää keinotekoisesti elintoimintoja ylläpitäviä hoitomuotoja, ellei tilani kohentumiseen ole lääketieteellisiä perusteita. Vaikeiden oireiden poistamiseksi tai lievittämiseksi voidaan kuitenkin edellä mainittuja keinojakin tilapäisesti käyttää.
  • Tehohoitoa voidaan minulle antaa vain, jos voidaan kohtuudella arvioida, että sen antaminen johtaa parempaan tulokseen kuin pelkästään lyhytaikaiseen elämän pitkittymiseen.
  • Jos toivorikkaana aloitettu hoito tai lääkitys osoittautuu tuloksettomaksi, siitä on luovuttava ilman kohtuutonta viivästystä.
  • Kärsimystäni on vähennettävä muun muassa riittävällä kipulääkityksellä, arastelematta mahdollisia sivuvaikutuksia. Jos kärsimykseni yltyy sietämättömäksi ja hallitsemattomaksi, pyydän, että minua hoidetaan palliatiivisella sedaatiolla.
  • Minua ei saa elvyttää, mikäli se johtaisi ainoastaan kuolemani ja kärsimysteni pitkittämiseen.

Lääkärit saavat toimia henkilökohtaisten etujeni mukaisesti tästä hoitotahdosta poiketen, jos sairauteni hoidon suhteen on hoitotahdon laatimisen jälkeen tapahtunut lääketieteellistä kehitystä, jonka johdosta lopulliset toivomukseni saattaisivat poiketa tässä hoitotahdossa ilmaistuista toiveista.

Tämän hoitotahdon tulkintaa koskevat päätökset, samoin kuin ne hoitoani ja hoivaani koskevat päätökset, joita ei ole tässä hoitotahdossa määritelty, tekee ensisijaisesti xx, toissijaisesti yy ja kolmassijaisesti zz.

Päiväys ja allekirjoitus.

Lue myös

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

X