Varaosien avulla täyttä elämää – Elinsiirto on pelastanut Juhon elämän jo kahdesti: ”Arvostan”

Lappeenrantalainen Juho Tyrisevä ei lakkaa ihmettelemästä, mihin kaikkeen lääketiede ­pystyykään. Hänelle on tehty elinsiirto, jonka ansiosta hän voi tehdä töitä, harrastaa ja matkustaa, kuten kuka tahansa ikäisensä nuorimies.

Tähän havahduin

”Täysi-ikäisyyden lähestyessä aloin sairastella usein. Jostain syystä vastustuskykyni oli laskenut ja se johti siihen, että flunssat pitkittyivät. Vietin paljon aikaa toipilaana. Tuli hengitysvaikeuksia ja tarvittiin antibiootteja. Jouduin välillä sairaalahoitoonkin.

Sitten sairastuin keuhkokuumeeseen ja jouduin taas kerran sairaalaan. Sairastelun syitä alettiin selvittää tarkemmin. Keuhkokuvista kävi ilmi, että sydämeni toiminnassa oli jotain vikaa.

Kardiologi totesi minun ­sairastavan hypertrofista ­kardiomyopatiaa eli sairautta, joka paksuntaa sydänlihasta. Jos oikein muistan, otin diagnoosin ihan rauhallisesti. Oli hyvä tietää, mistä oireet ­johtuivat, mutta kyllähän sydänsairaus oli pelottava asia.

Näin minua hoidettiin

Minulla aloitettiin sydämen vaajatoimintaa korjaava lääkitys. Lääkehoito piti jollain lailla oireet kurissa, mutta ei riittävästi. Joidenkin vuosien kuluttua jo pelkkä ylämäen kävely teki tiukkaa.

Lääkäri alkoi puhua minulle sydänsiirrosta. Luotin asian­tuntijoihin: jos he olivat sitä mieltä, että elinsiirto kannattaa tehdä, niin tehdään se ­sitten.

Olin Meilahdessa tutkimuksissa pääsiäisenä 2018. Sydämeni oli jo niin heikko, ettei minua päästetty tutkimusten jälkeen kotiin, vaan minulle annettiin lääkettä, johon tarvittiin Fimealta erikoislupa. Sydän vahvistui sen verran, että puolentoista kuukauden kuluttua sain vihdoin palata kotiin.

Sitten vain odotin soittoa.

Uusi sydän

Heinäkuun 1. päivä soi puhelin: minulle oli löytynyt sopiva siirre.

En ole missään vaiheessa kokenut pelkoa tai kuolemanpelkoa, mutta kun tilanne konkretisoitui, alkoi jännittää. Tunsin myös suurta kiitollisuuta tuntematonta luovuttajaa kohtaan.

Leikkaus kesti monta tuntia, mutta meni hyvin. Sydän asettui aloilleen, mitä nyt joitain rytmihäiriöitä oli alussa. Lopulta jouduin kuitenkin olemaan sairaalassa kaksi ja puoli kuukautta, sillä sain keuhkoihin sieni-infektion. Minua pidettiin nukutettuna kaksi viikkoa.

Kun aloin heräillä, olin lääkkeistä niin sekaisin, että luulin minua hoitavien hoitajien yrittävän tappaa minut.

Aivan aluksi jouduin opettelemaan uudestaan kävelemään. Lihakset olivat nukutuksen aikana surkastuneet, ja liikuntakyky mennyt.

Leikkauksen jälkeen patologi oli tutkinut ­sydämeni. Kävi ilmi, että ensimmäinen diagnoosi oli väärä. Sairas­tinkin sydänsarkoidoosia. Se on vakava tulehdussairaus, jossa ­tulehdussolut ja sidekudos vaurioittavat tervettä ­kudosta ja heikentävät sen toimintaa.

Takapakkia

Kuntouduin sydänsiirrosta hyvin, mutta kuntoutumista varjosti se, että minulle oli ehtinyt aiheutua sydämen vajaatoiminnasta munuaisten vajaatoiminta. Silloin olin kyllä pettynyt ja murheellinen – olin ajatellut, että sydänsiirron myötä pääsisin elämään normaalia elämää.

Jouduin käymään kolmesti viikossa dialyysissa. Myöhemmin tein hetken kotidialyysia, ja samalla etsittiin munuaisen luovuttajaa.

Lähisukulaisista vain pikkuveljen munuainen sopi minulle. Hänellä oli kuitenkin ylipainoa ja korkea verenpaine, joten hänestä ei ollut luovuttajaksi. Niinpä veljeni pani elämäntapansa remonttiin. Kun paino ja verenpaine laskivat, hän pystyi luovuttamaan minulle munuaisensa. Olen siitä todella kiitollinen. Arvostan.

Munuaissiirto tehtiin loppuvuodesta 2021. Leikkaus meni meidän molempien osalta oikein hyvin.

Lue myös: Pitkäkestoinen covid vei perheenisän 93 päiväksi sairaalaan – Vaimo synnytti tällä välin, puoliso päätyi elinsiirtolistalle: ”Keuhkoni vaurioituivat”

Tässä ja nyt

Hylkimisenestolääkkeitä joudun syömään lopun ikäni, mutta muuten pystyn elämään ihan normaalia elämää.

Liikuntaa voin harrastaa omien tuntemusteni mukaan. Ennen rasittavaa liikunta on lämmiteltävä hyvin. Käyn ­polkupyöräilemässä ja kävelemässä, ja tänä vuonna aloitin myös höntsäjääkiekon. Siinä kävikin sitten vähän huonommin. Kompastuin omiin luistimiini, kaaduin ja mursin sekä lonkan että kyynärpään. Molemmat jouduttiin leikkaamaan.

En murehdi omaa terveyttäni, koska tiedän, etten voi siihen kovin paljon vaikuttaa. Tiedostan, etten välttämättä elä kovin vanhaksi ja se on tehnyt minusta rohkeamman. Saatan lähteä vaikkapa ex tempore -reissulle ulkomaille, jos siltä tuntuu.

Olen onnellinen, että olen elämässä kiinni. Minulle olisi voinut käydä paljon huonomminkin.”

Lue myös: Heini odottaa jo kolmatta elinsiirtoaan: ”Välillä kysyn itseltäni, että miksi juuri minulle kävi näin”

Lue myös: Uutta munuaista odottava Arja: Dialyysi sitoo minut tuntikausiksi kotiin