Rajut vatsakivut säikäyttivät Kian – syyksi paljastui yllättävä sairaus

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kun Kia Aakala sai diagnoosinsa, hän päätti hankkia neljännen koiran. Koirat antavat paljon iloa elämään. Nyt sylissä on Diesel.
Ankarat vatsakouristukset ja verinen ripulointi pelästyttivät Kia Aakalan ja tekivät hänen elämästään karmean. Kun oireiden syy selvisi, löytyi toimiva lääkehoito.

Sairaanhoitaja Kia Aakala, 49, oli palaamassa kotiin koiranäyttelystä, kun sietämättömät vatsakivut alkoivat. Kun ne hellittivät, alkoi ripuli, joka muuttui veriseksi. Kia ehti pelätä sairastuneensa syöpään ennen kuin selvisi, että hänellä on colitis ulcerosa, haavainen paksusuolentulehdus.

Tähän havahduin

”Olin ajamassa Upsalasta Tukholmaan, kun tuska alkoi. Kouristukset vatsassa olivat kuin synnytyspolttoja. Ajattelin jo, etten pääse perille, mutta lopulta kipukohtaus päättyi.

Seuraavana päivänä alkoi ripulointi. Se ihmetytti, sillä aiemmin olin kärsinyt pikemminkin ummetuksesta. Alussa vatsa ei oireillut päivisin, mutta joka aamu oli pakko rynnätä kahvipöydästä vessaan.

4. kesäkuuta lähdin koiranäyttelyyn Jämsään. Matkalla oli pakko pysähtyä ja juosta huoltoaseman vessaan. Siellä näin ensimmäisen kerran ulosteessa verta. Siinä hetkessä olin varma, että minulla on paksusuolensyöpä.

Sen jälkeen elämä oli karmeaa. Vessassa oli käytävä ripulin vuoksi ainakin kymmenen kertaa päivässä. Verta valui välillä norona. Aamulla saattoi tippua isoja verihyytymiä lattialle, kun nousin sängystä. Se oli pelottavaa.

Vastaanotolle

Kävin kesäkuun aikana monta kertaa työterveyslääkärin vastaanotolla ja erilaisissa kokeissa.

Bakteeriviljelyillä selvitettiin, ettei minulla ole tarttuvaa tautia. Terveen ihmisen CRP-arvo on alle 10 mg/l. Minulla se oli kolme.

Vatsani röntgenkuvattiin. Ulosteesta otettiin ainakin kymmenen erilaista koetta. Jokaisesta näytteestä löydettiin verta.

Ratkaiseva koe oli ulosteen kalprotektiinipitoisuuden mittaaminen. Arvon pitäisi olla aikuisella alle sata. Koetulokseni valmistuttua lääkäri soitti minulle kotiin. Hän sanoi, että olen vakavasti sairas. Arvoni oli lähes 800. Pelästyin tosissani. Kysyin lääkäriltä, nostaako syöpä arvoa. Hän vastasi kieltävästi, mikä vähän helpotti. Jälkeenpäin kuulin, että arvo voi kohota syövänkin vuoksi.

Lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen kolonoskopiaan, eli paksusuolen tähystykseen. Kutsu tuli kesäkuun lopulla. Tähystys tehtäisiin 29. elokuuta. Sanoin lääkärille, että siihen mennessä olen kuollut. En enää pystynyt kävelemään kunnolla. Jouduin istumaan usein tunninkin vessassa yhtä päätä. Vatsakrampit olivat hirveitä ja olin turpea kuin yhdeksännellä raskauskuukaudella.

Lopulta sain uuden ajan jo seuraavalle viikolle.

Näin hoidettiin

Tähystyksen onnistuminen edellyttää suolen täydellistä tyhjentämistä. Tein sen kotona.

30. kesäkuuta ystävä vei minut tähystettäväksi Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Sain rauhoittavaa lääkettä ja käteeni varmuuden vuoksi kanyylin. Siitä laitettiin kipulääkettä kaksi kertaa tutkimuksen aikana.

Tähystyksessä näkyi, että paksusuolen vasen puoli oli täynnä haavoja. Lääkäri sanoi, ettei mitään pahanlaatuista ole. Se oli valtava helpotus. Diagnoosi oli keskivaikea colitis ulcerosa.

Aloitin kortisonilääkityksen jo ennen tähystystä. Sen annostusta vähennettiin loppukesän ajan. Sen sijaan tulehdusta vähentävää, mesalatsiinia sisältävää lääkettä joudun syömään loppuelämäni. Otan sitä kolme tablettia aamulla ja illalla. Lisäksi laitan samaa lääkeainetta sisältävän supon peräsuoleen iltaisin.

Colitis ulcerosaa sairastavilla on suurentunut osteoporoosin riski. Siksi syön kalkkia ja d-vitamiinia.

Riski sairastua paksusuolen syöpään on kohonnut sairauden myötä. Sen vuoksi käyn tähystyksessä vuoden-parin välein tulevaisuudessa. Mesalatsiinin vaikutusta maksaan ja munuaisiin tarkkaillaan verikokeilla.

Tässä ja nyt

En ole sairaudestani katkera tai vihainen. Lähinnä olen ihmeissäni siitä, että sairastuin. En käytä lainkaan alkoholia enkä tupakoi. Ulkoilen ja lenkkeilen koirieni kanssa paljon.

Ripuli kiusaa vielä aamuisin, mutta enää vessaan ei tarvitse juosta. Toivon eläväni lähes entisenkaltaista elämää tulevaisuudessa.

Koirien maailmannäyttely järjestetään ensi vuonna Saksassa. Ilmoitin jo, etten osallistu siihen. En halua joutua etsimään kiireessä vessaa Via Baltican varrelta.

Sen sijaan diagnoosin kuultuani päätin hankkia neljännen koiran. Olin siitä jo pitkään haaveillut ja totesin, etten odota enää. Koirat tekevät elämäni onnelliseksi, ja elämä on lyhyt. Huomenna voi olla jo myöhäistä.”

X