Vihreä peruna on syöjälle myrkyllinen – mutta torjuu syöpää ja alentaa kolesterolia

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vihreä väri ja itäminen kertovat siitä, että perunasta löytyy glykoalkaloidia. © colourbox
Vihreässä perunassa on myrkkyä, mutta se vihreä ei ole sitä. Mistä myrkyllisen perunan tunnistaa?

Suomalaisen kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin ruokaa puolen miljardin arvosta. Suurin osa kotitalouksien pois heittämästä ruoasta on juureksia, vihanneksia ja perunaa.  Peräti puolet roskiin heitetystä ruoasta on poisheittohetkellä syömäkelpoisia.

Näin kerrotaan Luonnonvarakeskuksen Foodspill-raportissa. Mutta mistä tunnistaa syömäkelpoisen ruoan?

Voiko esimerkiksi vihertäviä perunoita syödä, johtaja Jussi Tuomisto Perunantutkimuslaitokselta?

”Perunan vihreä väri kielii siitä, että perunaan on alkanut muodostua glykoalkaloidia, joka voi aiheuttaa liikaa nautittuna vatsanpuruja tai kuumetta varsinkin pienille lapsille ja vanhuksille. Yhtään kovin vakavaa perunasta johtuvaa myrkytystapausta en tiedä, mutta kyllä kauttaaltaan vihertynyt peruna kannattaa silti jättää syömättä.”

Jos perunassa on vihreää väriä vain kuoren alapuolella, riittääkö, että kuorii pois sen vihreän osan ja käyttää loput?

”Glykoalkaloidi ei itse aiheuta vihreää väriä, eikä mukulassa oleva vihreä väri sinällään ole myrkyllistä. Väri on muodostunut viherhiukkasista perunaan, joka on esimerkiksi saanut liikaa valoa varastoinnin aikana.

Mutta vihreä väri kielii siitä, että perunaan on saattanut muodostua glykoalkaloidia. Ja sitä muodostuu koko perunaan, tosin eniten juuri kuorikerrokseen. Pelkkä vihreän värin pois kuoriminen ei siis riitä. Jos perunassa on kauttaaltaan kuoren alta vihreää, vaikka vain ohutkin kerros, glykoalkaloidipitoisuus on hyvin todennäköisesti kasvanut koko perunassa.”

Entä jos perunassa on vain yksi vihreä läikkä, onko se syömäkelpoinen?

”Yhden vihreän läikän voi poistaa ja loput voi syödä. Kannattaa kuitenkin poistaa vihreän läikän alapuolelta perunaa noin sentin vahvuudelta.”

Mitä glykoalkaloidi oikein on?

”Sitä muodostuu kaikkiin perunan maanpäällisiin osiin, ja peruna torjuu sillä tuholaisia. Se on siis kasvin oma tuholaismyrkky. Kasvit tuottavat tuholaistorjuntaansa 20 000 eri kemikaalia.

Jokaisen perunan kuoriosassa on jonkin verran glykoalkaloideja, määrä riippuu perunan lajikkeesta. Määrä on kuitenkin niin vähäinen, ettei sen vuoksi kannata jättää perunan kuoria syömättä. Perunan kuorien syömisen terveysvaikutus on niin paljon suurempi kuin glykoalkaloidista saatava haitta. Ja nyt puhutaan siis perunoista, jotka eivät viherrä.”

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan suomalainen saa vuorokaudessa 7 mg glykoalkaloideja. 60-kiloisen ihmisen siedettävä vuorokausiannos sitä on 75 mg. Eli perunaa voi popsia huoletta?

”Minä en näkisi riskinä edes tuon sietorajan ylittämisestä, jos se ylittyy vain silloin tällöin. Sen saadakseen ihmisen pitäisi syödä parikymmentä melko isoa mukulaa päivittäin olettaen, että syödyssä perunassa olisi 75 mg/kg glykoalkaloideja ja yksi mukula painaisi 50 grammaa. Mutta jos joku niin tekee päivittäin, niin silloin siitä voi muodostua terveysriski. Mutta suurempi riski noin paljon pottuja syövälle aiheutuisi kyllä ylipainosta.”

Mutta kuinka monta vihertynyttä perunaa ihminen voi syödä päivässä ilman että sairastuu?

”Itse en syöttäisi lapsille tai vanhuksille yhtään vihertynyttä perunaa. Pieni, vielä syöttötuolissa oleva lapsi, voi saada yhdestäkin pahoinvointia ja kuumetta. Varhaisperunoissa on yleensä muita perunoita korkeampi glykoalkaloidipitoisuus. Niitä ei kannata ihan normaalin värisinäkään syöttää vauvoille.

Aikuistenkaan ei varmasti ole järkevää syödä yhtä pinnastaan vihertynyttä perunaan enempää päivässä. Eikä mieluusti siis yhtään, sillä itseään ei kannata altistaa turhaan kemikaaleille. Pitkäaikaisen käytön seurauksistakaan ei tiedetä.”

Kieliikö mikään muu kuin vihreä väri siitä, että perunaan on alkanut muodostua tätä myrkkyä?

”Idut ovat toinen merkki. Ituiset perunat kannattaa aina kuoria, ja kannatkin kannattaa poistaa perunasta huolellisesti. Kuorimisella perunan glykoalkaloidipitoisuus voidaan puolittaa.

Itse heittäisin pois perunat, joissa oli yli sentin idut. Niihin on todennäköisesti jo muodostunut niin paljon glykoalkaloidia, ettei pelkkä itujen ja niiden kantojen poisto enää riitä.”

Voiko perunassa olla glykoalkaloidia, vaikka se ei viherräkään?

”Voi. Perunan stressi kasvukauden aikana kasvattaa pitoisuutta, joka ei näy lainkaan vihreänä värinä. Peruna stressaantuu esimerkiksi kuivuudesta, liiasta sateesta, kuumuudesta, kylmyydestä ja pitkästä päivästä.

Tämän takia erityisesti Lapissa kasvanut Puikula stressaantuu enemmän kuin etelässä kasvanut. Pitoisuuden nousu on kuitenkin niin pientä, ettei Lapin Puikulaa sen vuoksi kannata jättää syömättä. Sitä paitsi se maistuu paremmalta kuin etelässä kasvanut. Stressi siis voi jossain tapauksissa parantaa perunan makua.

Sitä paitsi glykoalkaloideista on myös hyötyä. Niiden tiedetään alentavan veren kolestrerolia ja torjuvan syöpää. Tällä hetkellä tutkitaan glykoalkaloidien eristämistä perunasta ja hyötykäyttöä lääketeollisuuden raaka-aineena.

Mitä! Torjuu syöpää! Kannattaako vihreää perunaa siis ehkä syödäkin terveyssyistä?

”En suosittele vihreiden perunoiden syömistä siinä toivossa, että ne torjuvat syöpää tai alentavat kolesterolia. Kysymys on glykoalkaloidien eristämisestä perunan mukuloista tai perunan lehdistä lääketeollisuuden käyttöä varten.

Jos niistä tulevaisuudessa tehdään lääkkeitä, silloin määritellään erikseen lääkkeiden turvallinen annostus ja antotapa.”

X