Viiltävä kipu emättimessä teki rakkauselämästä tuskaa – näin se hoidettiin

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Arto Wiikari/Otavamedia
Intiimialueen kipu teki Niini Leppäsen rakkauselämästä tuskaa. Kun lääkärit eivät osanneet auttaa, hän etsi avun itse.

Emättimen eteisen kosketuskipu eli vestibulodynia voi tehdä yhdynnästä hyvin kivuliasta. Tämän tietää Niini Leppänen, 40, joka kärsi oireista pitkään ennen kuin löysi hoitokeinoja.

Oman sairauden myötä Leppäselle aukeni uusi ura: kätilöksi valmistuttuaan hän opiskeli seksuaaliterapeutiksi ja auttaa nyt muita kipuongelmaisia naisia.

Tähän havahduin

Olin parikymppinen kätilöopiskelija ja elin poikaystäväni kanssa rakkauden huumaavaa alkuvaihetta. Yhdyntä kuitenkin sattui. Tunsin kirvelyä ja viiltävää kipua emättimen alareunassa.

Kärsin myös jatkuvista virtsatie- ja hiivatulehduksista. Limakalvoni olivat ärtyneet, ja olo oli epämukava koko ajan.

Kipu oli kuin potku palleaan. Häpesin sitä, salailin ja vähättelin oireitani. En kertonut poikaystävällenikään, miten paljon minuun koski. Koin olevani viallinen ja pelkäsin tulevani hylätyksi.

Vastaanotolla

Kiersin lääkäriltä toiselle – ensin julkisella puolella ja sitten yksityisellä. Kivulle ei löytynyt kuitenkaan mitään selitystä. Ärtyneisiin limakalvoihin neuvottiin sivelemään öljyä. ’Kyllä se siitä’, minua lohduteltiin.

Mietittiin myös, olisiko kyse jostain psyykkisestä. Neuvottiin rentoutumaan ja käyttämään liukuvoidetta.

Yritin pitää yllä iloista naamaa, vaikka minua ahdisti. Olin kovin yksin kipuni kanssa.

Lopulta eräs lääkäri sanoi, että kyse on todennäköisesti vestibulodyniasta eli emättimen eteisen kosketuskivusta.

En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta. Vieras oli sairaus lääkärillekin. Hän osasi kertoa vain, että kyse on epämääräisestä ja kroonisesta vaivasta. Se kuulosti minusta hurjan pelottavalta.

Näin hoidin itseäni

Aloin itse selvittää, miten kipua voisi hoitaa. Onneksi minulla oli opintojeni takia pääsy monenlaisiin tietokantoihin. Englanniksi alkoikin löytyä tietoa ja hoito-ohjeita.

Hakeuduin lantionalueen ongelmiin erikoistuneelle fysioterapeutille, joka antoi minulle sähköhoitoa lantionalueen lihaksiin. Kävin seksuaaliterapeutilla, joka neuvoi, miten tehdä siedätyshoitoa. Kipupisteitä piti hieroa ja painella päivittäin.

Vaihdoin alusvaatteet puuvillaisiksi, ja luovuin kireistä farkuista. Aloin juoda paljon vettä ja jätin pois sokerin, sillä se voi provosoida hiivatulehduksia. Huomasin, että myös kehonhuolto ja jooga lievittävät oireitani.

Hiivatulehduskierre saatiin katkaistua estolääkityksellä. E-pillerit lopetin myöhemmin, koska luin jostakin, että ne saattavat pahentaa oireita ohentamalla emättimen limakalvoa.

Oli oltava todella pitkäjänteinen ja sisukas, mutta hiljalleen neljän, viiden vuoden kuluessa oireet helpottivat. Oli ihanaa, kun kipu ei enää hallinnut minua.

Tässä ja nyt

Voin sanoa, että olen parantunut. Ja rinnallani on edelleen se sama kumppani kuin parikymppisenä.

Joskus oireet pulpahtelevat pinnalle, mutta nyt minulla on keinoja niiden nitistämiseksi.

Kiinnostuin lopulta aiheesta niin paljon, että tein opinnäytetyöni vulvodyniasta, joka on kattotermi emättimen alueen kivuille. Opinnäytetyöstä syntyi myös nettiin Vdopas-sivusto, johon olen koonnut tietoa, tukea ja neuvoja sairaudesta kärsiville.

Vastaanotollani työskentelen tällä hetkellä pääasiassa kipuongelmaisten naisten parissa. Kyse ei ole ”vain pimppakivusta”, vaan kipu voi vallata koko elämän. Sairaus vaikuttaa suuresti henkiseen hyvinvointiin. Sekin on huomioitava hoidossa.

Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta, että vaikka oireet voivat tuntua maailmanlopulta, aina on toivoa parantumisesta.

Lue lisää:

Pitäisikö suostua yhdyntään miehen takia, vaikka vulvodynia aiheuttaa kipua?

X