Delirium on sekavuustila, joka on iäkkäillä yksi yleisimmistä syistä joutua sairaalahoitoon, mutta se voi tulla myös aivan pikkulapselle. Palautuminen voi kestää jopa kuukausia.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Savela

1. Mitä delirium tarkoittaa?

Delirium on oireyhtymä, johon kuuluu aivotoiminnan kokonaisvaltainen häiriö. Tilaan liittyy ajattelun, tarkkaavaisuuden ja tajunnantason häiriöitä sekä muistihäiriöitä ja näköharhoja. Deliriumista on käytetty myös nimitystä aivojen vajaatoiminta. Sitä voidaan verrata sydämen vajaatoimintaan. Ongelman syy on jossain muualla ja vajaatoiminta on vain oire, jonka taustalla oleva syy voi vaihdella.

Deliriumia on joko hyperaktiivista eli kiihtynyttä tai hypoaktiivista eli hidastunutta. Hyperaktiiviset potilaat saattavat pyrkiä sängyn laidan yli, repiä letkuja tai riisua vaatteitaan. Hypoaktiivisesta deliriumista kärsivät ovat uneliaita ja heidän oireensa voi helposti sekoittaa dementoiviin sairauksiin.

2. Millaisia oireet ovat?

Deliriumiin liittyy paljon muistin ja ajattelun oireita, uni-valve -rytmin häiriöitä, mutta myös fyysisiä oireita, kuten joko motorinen puuhakkuus tai jähmeys, joka riippuu siitä, kumpi muoto deliriumista on kyseessä. Kotona asuva iäkäs ihminen menee deliriumissa ihan sekaisin: hän ei osaa ottaa ruokaa jääkaapista eikä syödä, ei mennä sänkyyn ja vetää peittoa päälleen tai hän saattaa nähdä vaikkapa olemattomia tulipaloja. Monille omaisille tila on tuttu: mummi joutuu keuhkokuumeen takia sairaalaan, mutta seuraavana päivänä ei tunnistakaan omaisiaan.

3. Liittyykö sekavuuteen muistihäiriöitä?

Kyllä. Siksi delirium sekoitetaankin helposti dementiaan. Usein potilailla on dementoiva sairaus muutenkin pohjalla. Deliriumin voi saada kuka tahansa, mutta nuoria ja terveitä helpommin se tulee iäkkäille ja monisairaille. Jopa puolet tehohoitoon päätyneistä potilaista on jossain vaiheessa sekavia: harhat ja kuolemanpelko ovat potilaalle hyvin todellisia. Siksi ei ole tavatonta, että potilas esimerkiksi rimpuilee seurantalaitteissaan niin, että hänet joudutaan rauhoittamaan lääkkeillä tai sitomaan sänkyyn, mikä tietysti lisää potilaan kauhua. Monille delirium on jopa elämän karmein kokemus, josta täydellinen toipuminen saattaa kestää pitkään, ja jonka aikaiset kokemukset tuntuivat hyvin todellisilta.

4. Mikä sekavuustilan aiheuttaa?

Altistavia tekijöitä ovat muiden muassa korkea ikä, muistisairaus, syöpä, huono ravitsemustila, tehohoito ja aistivajeet, kuten huono näkö tai kuulo. Laukaisevina tekijöinä voi olla joku sydäntapahtuma, kuten sydäninfarkti, veren suolatasapainon häiriö, infektio, suuri leikkaus tai huonosti valittu lääke. Joidenkin antibioottien tiedetään altistavan deliriumille, samoin vahvojen kipulääkkeiden. Hyvin tavallinen syy iäkkään deliriumiin on kuumeinen tulehdustauti tai nestehukka. Myös syöpäpotilaille delirium on loppuvaiheessa hyvin tavallista. Pikkulapsetkin ovat altis ryhmä: esimerkiksi 2-vuotias voi korkeassa kuumeessa joutua sekavuustilaan.

5. Voiko delirium johtua väärästä lääkityksestä?

Kyllä. Tutkimusten mukaan noin kolmasosassa delirium-tapauksista on mahdollisesti mukana lääkitys. Kun sairaalaan tuodaan deliriumpotilas, ensimmäisenä pitää tarkistaa potilaan lääkkeet ja varsinkin viimeisimpänä aloitetut. Esimerkiksi osa syöpä- ja sydänlääkkeistä sekä anti-biooteista voivat vaikuttaa myös aivosolujen impulssikulkuun. Lisäksi iäkkäät tarvitsevat monia lääkkeitä huomattavasti pienempiä annoksia kuin nuoret ihmiset. Jos deliriumin taustalla on lääke, korjaa lääkityksen purkaminen potilaan tilaa joskus nopeastikin.

6. Onko tilan tunnistaminen vaikeaa?

On ja ei. Lääkärille ennestään tuntemattomalla potilaalla, jolla on etenevä muistisairaus, deliriumin tunnistaminen voi olla hankalaa. Kun muistisairaan toimintakyky muuttuu, deliriumin mahdollisuutta on syytä aina miettiä. Muistisairas pystyy yleensä keskustelemaan vastavuoroisesti, mutta deliriööttiseltä potilaalta se ei onnistu. Muistisairaus myös kehittyy asteittain, mutta delirium alkaa nopeasti. Deliriumin intensiteetti myös vaihtelee ja potilas saattaa esimerkiksi yötä kohden muuttua sekaisemmaksi, mutta voi aamulla taas paremmin. Dementoivissa sairauksissa toimintakyky on melko tasainen.

7. Miten delirium voidaan diagnosoida?

Esimerkiksi äkillisen tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden häiriön taustalla on usein delirium. Niiden yhteydessä esiintyvistä muista oireista voidaan sitten päätellä, mikä deliriumin on laukaissut. Jos on kuumetta tai kipua, selvitetään niiden syyt. Jos selvää syytä ei ole, potilaalle tehdään perustutkimuksia, kuten verikokeita ja mitataan lääkepitoisuuksia ja nestetasapainoa. Erityisesti vanhuksilla saattavat tavallistenkin tautien, kun infektioiden, oireet olla toisinaan epätyypillisiä.

8. Voidaanko deliriumia hoitaa?

Tärkeintä on selvittää syy tai syyt, jotka tilan aiheuttavat. Jos syynä on tulehdus tai nestehukka, hoidetaan ne ensin kuntoon ja yritetään estää erilaisten komplikaatioiden syntyminen. Esimerkiksi levottomia potilaita on syytä pitää jatkuvasti silmällä. Jos potilas on ahdistunut tai harhainen, hänelle voidaan antaa mietoja, harhaisuutta vähentäviä lääkkeitä. Delirium edellyttää lähes aina tutkimuksia ja sairaalahoitoa, varsinkin, jos potilas asuu yksin.

9. Paraneeko deliriumista?

Aikaisemmin tilaa on pidetty täysin palautuvana, mutta nykyisin tiedetään, että palautuminen voi kestää pitkään. Jopa kuukausien päästä voi vielä olla oireita ja joskus voi käydä niin, ettei potilas palaudu enää täysin ennalleen. Tilaan liittyvä pelko, ahdistus ja kauhu voivat jäädä pitkäksi aikaa mieleen. Jos tila alkaa nopeasti ja hoito päästään aloittamaan ilman viiveitä, potilaalla on hyvät mahdollisuudet parantua nopeasti ja täysin. Jos hoidon aloittaminen pitkittyy, myös sairaalapäivien määrä kasvaa ja deliriumia voi seurata pysyvää toimintakyvyn heikkeneminen, jopa kuolema.

10. Voidaanko deliriumia ennaltaehkäistä?

Voidaan. Deliriumin hoidon vaikutus ei ole koskaan niin tehokasta kuin sen ennaltaehkäisy. Jopa 40 prosentilla potilaista delirium olisi ennaltaehkäistävissä muun muassa hyvällä nestetasapainon ja ravitsemuksen ylläpidolla sekä varhaisella kuntoutuksella leikkauksen jälkeen. Iäkkäiden lonkkaleikkauspotilaiden kohdalla geriatrin konsultaation on osoitettu vähentävän merkittävästi deliriumia. Esimerkiksi lonkkamurtuman jälkeen iäkkään potilaan olisi tärkeä päästä jaloille nopeasti. Iäkkäällä delirium voi kaksinkertaistaa sairaalajakson pituuden leikkauksen jälkeen.

Asiantuntijana, Jouko Laurila, geriatrian dosentti, Hyks.

Seura 17/2013

X