Homeen ja erilaisten kemikaalien yliherkkyydet piinavat yhä useampaa – Tuoko DNRS-menetelmän aivojumppa avun ympäristöherkille?
DNRS-menetelmä innostaa osaa ympäristöherkistä. Samaan aikaan menetelmä on saanut kritiikkiä. Mitä mieltä ovat alan ammattilaiset?
Erityisherkkyys © iStockphoto
Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja suhtautuu DNRS-menetelmään varovaisen myönteisesti. Vataja on mukana työryhmässä, joka pohtii toiminnallisten häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen järjestämistä HYKS:issä. Erilaiset ympäristöherkkyydet, kuten home- ja monikemikaaliyliherkkyys, kuuluvat toiminnallisiin häiriöihin.
DNRS-menetelmän perusperiaatteet ovat Vatajan mielestä hyvin järkeviä. Sen kehittäjä Annie Hopper on työryhmänsä kanssa yhdistänyt monia erilaisia psykoterapian menetelmiä, joiden lähtökohtana on aivojen plastisuus eli uudelleenoppimiskyky.
”On täysin nykytieteen mukaista, että hermosolut voivat tehdä uusia yhteyksiä, jolloin aivoja ja niiden toimintoja voidaan muokata uudelleen.”
Tieteellistä tutkimusnäyttöä menetelmästä ei kuitenkaan vielä ole. Tällä hetkellä menetelmää tutkitaan kanadalaisissa yliopistoissa, mutta tulosten saaminen vie aikaa.
”Virallisesti terveydenhuolto ei voi suositella menetelmää, koska tutkimustuloksia ei vielä ole. Itse odotan innolla lisätietoa, koska potilaiden kannalta toimiva menetelmä olisi kauan odotettu valopilkku.”
Takana nosebo-ilmiö
Neurologian erikoislääkäri Markku Sainio Työterveyslaitokselta on ollut mukana kartoittamassa ympäristöherkkien määrää Suomessa. Hän kuuluu niihin lääkäreihin, jotka uskovat, että ympäristöherkkien oireet ovat todellisia, mutta niiden aiheuttaja on eri kuin yleensä uskotaan.
”Aikaisemmin ajateltiin, että homeyliherkkyyden aiheuttaa automaattisesti homeelle altistuminen. Nykyään on kuitenkin näyttöä siitä, että kun ihminen alkaa ajatella, että ympäristö on hänelle jotenkin vaarallinen, aivot alkavat ikään kuin toteuttaa uskomusta.”
Sainion ajattelun taustalla on nosebo-vaikutus eli käänteinen plasebo. Se tarkoittaa, että potilas alkaa saada oireita, jotka johtuvat elimistön automaattisista reaktioista haitalliseksi koettuun tai arvioituun ympäristöön.
”Kielteiset ajatukset ja uskomukset voivat aktivoida puolustusjärjestelmää ja saada reagoimaan tavallista herkemmin erilaisiin ärsykkeisiin.”
DNRS-menetelmää Sainio pitää turvallisena tapana muuttaa omaa ajatteluaan, vaikka virallinen terveydenhuolto ei voi sitä vielä suositella.
”Aiemmin ympäristöherkkiä ei pystytty auttamaan mitenkään. Nyt meillä on vihdoin jotain, josta voi olla apua.”
”Liikaa yksinkertaistettu”
Professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen ei usko, että DNRS-menetelmän perustana oleva aivojen limbisen järjestelmän rauhoittaminen voisi poistaa kaikki ympäristöherkkien vaivat. Hänen mielestään selitys on aivan liian yksinkertainen. Valtonen on useiden vuosien ajan hoitanut muun muassa home- ja monikemikaaliyliherkkiä.
”Infektiolääkärinä tiedän, että homeille ja kemikaaleille altistuminen voi aiheuttaa kroonisen tulehduksen kehoon, eikä se ole aivoperäinen. Tulehduksen hoitamisessa on erittäin tärkeää, että altistuksen aiheuttaja saadaan poistettua elämästä.”
Vastaanotollaan Valtonen on tavannut sekä DNRS-menetelmästä apua saaneita että niitä, jotka eivät saaneet.
”Helpotusta saaneet tekivät myös muita isoja elämänmuutoksia, kuten muuttivat homeettomaan asuntoon. Siksi DNRS:n osuutta on vaikea arvioida yksinään. Joka tapauksessa kaikkia menetelmä ei ole auttanut.”
Valtonen kuitenkin uskoo, että DNRS-menetelmä voi tuoda kaivattua lisäapua. Monet ympäristöherkät kokevat, että heidän vaivojaan vähätellään terveydenhuollossa.
”DNRS-menetelmä tarjoaa empaattista tukea. Jo vaivojen ottaminen vakavasti voi auttaa. Toivottavasti yksinkertaistettu ajattelumalli ei johda siihen, että vakavasti sairaiden avunsaanti vaikeutuu entisestään.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/2018.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti