Ylihoitaminen ja ylidiagnosointi puhuttavat – Mitä haittaa ylihoidosta voi olla?

Mitä ylidiagnosointi ja -hoito tarkoittavat?

Ylidiagnosointi tarkoittaa, että potilaalla todetaan jokin sairaus, josta hänelle ei olisi elinaikanaan haittaa. Käytännössä ihminen leimautuu silloin kuitenkin sairaaksi.

Ylihoidosta taas puhutaan, kun hoidetaan lieviä tapauksia, joissa hoitojen haittavaikutukset ylittävät niistä saatavat hyödyt.

Mitä sairauksia tämä koskee?

Ilmiö esiintyy kaikkialla lääketieteessä. Esimerkiksi terveiden ihmisten syöpäseulonnat voivat johtaa syöpäepäilyyn, huoleen ja moniin lisätutkimuksiin.

Seulonnoissa löytyvät syövät saattavat kuitenkin olla hitaasti eteneviä, eivätkä välttämättä koskaan aiheuttaisi mitään haittaa. Nopeasti etenevät syövät löydetään usein seulontojen ulkopuolella.

Mitä haittaa ylihoidoista ja -diagnooseista on?

Ylidiagnosoitu potilas voi ottaa tiedon sairaudestaan raskaasti ja lannistua. Lisäksi hän voi joutua kärsimään hoitojen mahdollisista haitoista.

Yhteiskunnallisella tasolla terveydenhuollon resursseja käytetään tehottomasti. Ylihoitoon käytetyt varat voitaisiin suunnata tahoille, jotka kovasti tarvitsisivat lisäresursseja.

Miksi ylihoidetaan ja mitä voidaan tehdä?

Lääkäreihin liittyvä syy on optimismiharha. Lääketieteellisten hoitojen hyötyjä yliarvioidaan ja haittoja aliarvioidaan. Taustalla on vilpitön halu auttaa potilasta.

Potilaat voivat olla kärsimättömiä ja odottavat hoitoja, vaikka kannattaisi jäädä tarkkailemaan. Lisäksi taustalla ovat taloudelliset syyt: tutkimuksiin ja hoitoihin käytetyt rahat päätyvät aina jonkun taskuun.

Tärkein keino muuttaa asiaa on ilmiön tiedostaminen ja tutkittuun tietoon perustuva päätöksenteko.