Mikä on global warming grönlanniksi?

Meille selvisi tänään, että helikopteri on tulossa viemään meidät Qaanaaqiin klo 14.15, mikä on ihmeellistä ja ihanaa – ja vastoin kauppahenkilökuntamme eilistä veikkausta.

Erityisen ihanaa se on siksi, että Rosa-Maria Perä eli Pyhä Dramaturgimme sekä eräs nimeltämainitsematon kriitikko lentävät myös tänään Qaanaaqiin. Se taas on erityisen ihmeellistä siksi, että jo Kööpenhaminasta lähteissään Air Greenlandin kone oli 7 tuntia myöhässä.

Pyhän Dramaturgin ja kriitikon piti lentää Kangerlussuakkiin Grönlannin kansainväliselle lentökentälle ja sieltä eteenpäin kohti pohjoista Illulisatiin, jossa heidän olisi pitänyt yöpyä ja jatkaa seuraavana päivänä eli tänään 14.11. Qaanaagiin. Lentokoneen myöhästymisestä johtuvista seikoista pyhimys ja kriitikko päätyivät kuitenkin Nuukkiin, joka on kuulkaa Kokkolan kanssa samalla leveyspiirillä ja grönlantilaisittain erittäin etelässä. Ja Grönlannin pääkaupunki.

No, sieltä ne nyt joka tapauksessa lentelevät ja kohta nähdään.

Myskihärän kallo matkalla agaattivuorelle. © Klaus Klemola

Vain kuusi paskapussia

Olemme siis pakaneet kaiki kamat ja siistineet Oton asunnon, missä olemme nyt viettäneet 18 vuorokautta. Toinen kaupan myyjistä, Sakkeus, tuli noutamaan mönkijällä ja peräkärryllä meidän rinkat jo klo. 10.30. Kaupan työntekijät ovat siis myös postin työntekijöitä ja sen lisäksi myös Air Greenlandin työntekijöitä.

Meillä on tässä vaiheessa kämppä niin tyhjä, että täällä kaikuu, kun kirjoitamme tätä blogia. Meillä on pelkät reput kannettavana, kun kopterin ääni alkaa kuulua.

Kaasu on laitettu kiinni, roskat viety pihalle, tiskit tiskattu ja lattia pyyhitty. Vielä dieselkamiina pois päältä lähtiessä ja paskapussin vaihto. Viimeinen ja kuudes tänä aikana.

Susi on syöty!

Susipaistiasia selvisi! Kysyimme asiasta sen tytön äidiltä, joka väitti sutta herkulliseksi. Kyllä! Koko perhe oli syönyt sutta.

Vuonna 2016 susi oli tullut yksin perheen pihaan. Perheen isäntä oli ottanut puhelun Qaanaaqin poliisille ja saanut luvan suden ampumiseen. Kun tiedustelimme, olisiko sutta jossain mahdollisesti ja voisimmeko mekin sitä maistaa, vaikutti perheenäiti hyvin hämmästyneeltä; susihan oli ammuttu jo vuonna 2016, eihän sitä nyt enää ole jäljellä.

Näin yksinkertaista tämä on täällä Grönlannissa: koska susi oli ammuttu oli se tietysti myös samantien syöty. Ja suden herkullisuudesta kaikki sitä maistaneet olivat yksimielisiä.

Agaatti on puolijalokivi!

Me löysimme Siorapalukin agaatin! Se vaati kolme aina toinen toistaan pidempää reissua kohti koillista, mutta viimeinen oli niin tavattoman pitkä, että pääsimme aina agaateille asti. Kilometrejäkin kertyi reipas viisitoista.

Tämä oli ihan vihon viimeinen hetki, sillä seuraavana päivä satoi lunta, mikä piilotti kaiken maan näkyvistä ja siinä samalla agaatitkin. Lumen tulo oli hyvin odotettu tapahtuma sikäli, että koiravaljakoilla voi mennä meren jäällä vasta, kun lunta on satanut, koska koirien tassut eivät kestä jäätynyttä merivettä.

Siorapalukin lapset joutuvat muistelemaan meitä

Eilen meille tuli kylään uusi tuttavuus, parikymppisen näköinen mieshenkilö, joka kuitenkin kysyttäessa useaan kertaan intti olevansa 46-vuotias.

Olimme hämmentyneitä ja sanoimme sen myös miehelle ja kehuimme häntä nuorekkaaksi. Ihmettelimme tosissamme, että olemmeko oikeasti näin huonoja arvioimaan inuiittien ikää, mutta hyväksyimme sen nolona tosiasiana.

Nyt kun saimme uuden tuttavuuden kylään muisti Leea näyttää valokuvia edelliseltä vuoden 2006 Siorapalukin reissulta aikomuksenaan kysellä mieheltä, kuinka moni kuvien lapsista on tätänykyä vielä elossa ja jos joku on mitä hänelle mahtaa kuulua.

Kuvissa tuolloin vielä alkoholin kiistattomasta mahtavuudesta täysin rinnoin nauttinut Klaus pitää sylissään lähes kaikkia kylän lapsia, joita tuolloin oli ainakin viisi.

Kävi sitten ilmi, että kyseinen 46-vuotias istui Klaussin sylissä toisena vasemmalta, ja hänen veljensä istui äärivasemmalla. Tässä vaiheessa otimme esille kynän ja paperia, mikä aina pitäisi olla esillä kun puhuu grönlantilaisten kanssa iästä, ja laitoimme hänet kirjoittamaan paperille synnyinvuotensa.

Kuvan ottohetkestä on nimittäin vain 12 vuotta, ja kuvan lapsi Klaussin sylissä ei voi eikä saa olla 34-vuotias oli inuiitti tai ei.

Klaus ja Siorapalukin lapset vuonna 2006.

Pyörivä kylä

Tähän ei pitänyt juuttua, vaan kertoa kuvan äärivasemmistolaisesta veljestä.

Kyseinen veli on Sakkeus, joka aamulla nouti rinkat ja eilen heitti Klaussia lumipallolla. Yhdessä molemmat veljekset kuuluvat kuuluisaan sudensyöjien perheeseen.

Ihania nuoria miehiä. Pyörittävät koko Siorapalukin infrastruktuuria, jos ei metsästystä, Peterin pyörittämää sähköä ja Eqilanan pyörittämää koulua ja kirjastoa lasketa.

Lieneekö muuten sattuma, että Peterillä, joka pyöritää kylän sähköjä, on kotonaan myös kylän ainut hamsteri.

Rakkaat lukijat

Olemme kyselleet ilmaston lämpenemisestä. Sitä ei oikein tahdo täällä muistaa, kun täällä ei ymmärrä uutisia ja täällä on sitäpaitsi kylmä. Mutta ihan teitä lukijoita ajatellen yritämme ottaa asiasta selvää.

Se on hyvin haasteellista. Kun sanomme inuiitille global warming, ei tapahdu yhtään mitään. Kokeilimme myös climate change:a.

Ohut englanti-grönlanti sanakirja ei tunne ilmaston lämpenemistä.

Tässäkö tämä nyt sitten oli?

Jaha. Leealle tuli juuri tekstiviesti Air Greenlandilta, että kopterimme ei saavukkaan tänään vaan vasta ylihuomenna.

Normaalisti juuri tämä on parasta, mitä Grönlannissa voi tapahtua, mutta tässä tapauksessa tieto on järkyttävä.  Meidän on tarkoitus työskennellä Pyhän Dramaturgimme kanssa 6 päviää Qaanaaqissa ja lentää sitten kaikki yhdessä takaisin Suomeen.

Tämä aika on muutenkin aivan naurettavan lyhyt työskentelyaika ja nyt siitä on vielä lähdössä 2 päivää pois.

Panoksena Pyhimys

Pahinta on se, että olemme koko ajan tienneet, että näin voi käydä ja siitä huolimatta olemme ottaneet riskin ja  pelanneet siis Air Greenlandilla eräänlaista venäläistä rulettia, jonka panoksena on Pyhä Dramaturgimme.

Olemme tehneet näin siksi, että Siorapalukissa asuminen maksaa vain murto-osan Qaanaaqissa asumisesta, mutta entä jos hintana on se, että emme pääse näkemään koko dramaturgia. Klaus odottaa jännityksellä, että mitä hyvää tästä vielä seuraa. Leea, joka on toiminut eräänlaisena matkanjärjestäjänä, on jännittynyt muista syistä.

Koiravaljakollako Qaanaaqiin?

Kuulimme juuri virallisen huhun, että Air Greenlandin helikopteri on mennyt rikki eikä siksi tullut tänään meitä hakemaan.

Lennon peruutus ei siis johtunutkaan säästä, jonka kehitystä olisimme voineet seurailla sääennusteista. Kopterin korjaamisen aikataulua emme kuitenkaan mitenkään pysty arvailemaan VARSINKAAN, KUN EMME TIEDÄ MIKÄ KOPTERISSA ON VIALLA!

Nyt lähdemme kyselemään josko, joku eskimo veisi meidät koiravaljakolla Pyhän Dramaturgimme luokse Qaanaaqiin.

Matka Siorapalukista Qaanaaqiin on n. 70 kilometriä ja kestää n. 10 tuntia jäätä pitkin valjakolla. Jään päälle on nyt satanut lunta, että koirat voisivat varmaan sen puolesta siellä juosta ilman kenkiä, joita tietenkään kenelläkään metsästäjällä ei ole koko valjakolliselle koiria. Emme myöskään tiedä, ovatko jäät kestäviä. Kohta se selviää.

Varmaa on, että tarvitsemme vähintään 2 koiravaljakkoa ja ehkä kolmannen tavaroillemme, joita olemme ostaneet täältä.

Varsinkin kivet painavat paljon vaikka halpoja olivatkin!

Terveisin,

Leea ja Klaus