Avoin vetoomus Mika Ihamuotilalle: Marimekko, toimi arvojesi mukaisesti - kerro jos Kiina pelästytti teidät

Marimekko on ansaitusti kansallinen ikoni, enemmän kuin taideteollinen yritys. Se on ollut ylpeydenaihe vuosien ajan: vaikeuksista menestykseen noussut, ihailtavasti omaleimainen brändiyhtiö joka ei ole hylännyt kotimaisia juuriaan.

Marimekko on ollut Suomessa edelläkävijä muun muassa vaatekierrätyksessä ja kestävän kulutuksen eetoksen kehittämisessä. Yhtiön aiemmat johtajat ovat taistelleet tasa-arvon puolesta käytännön toimin ja esimerkin voimalla.

Siksi yhtiön viime päivien toiminta tärkeän markkinamaan Kiinan kanssa hämmästyttää.

Finnwatch-järjestön mukaan Marimekko on poistanut nettisivuiltaan maininnan, ettei yhtiö suostu hankkimaan puuvillaa Kiinan uiguurialueilta ihmisoikeusrikkomusten takia.

Vielä maaliskuun lopulla Marimekon sivuilla mainittiin kieltäytyminen uiguuripuuvillan käytöstä. Enää tätä ei löydy. © Kuvakaappaus Finnwatchin sivuilta

Kiina-sanaa ei enää tuosta kohdasta Marimekon sivustolta löydy, mutta Uzbekistan ja Turkmenistan mainitaan edelleen.

23. maaliskuuta ilmestyneessä Marimekon viime vuoden tilinpäätösjulkaisussa kerrotaan suoraan, että yhtiö on kieltänyt uiguurialueiden puuvillan käytön ihmisoikeusloukkausten takia. Koko julkaisun voi lukea verkossa tästä linkistä.

Tilinpäätösjulkaisussaan yhtiö sanoo kieltäneensä uiguuripuuvillan käytön. © Marimekko

Tolkun Henkilö kysyi Marimekon viestintävastaavilta, miksi Kiina-maininta on nyt poistettu verkkosivuilta alkuperäisestä paikastaan.

Yhtiö ohitti kysymyksen kertomalla, että se noudattaa ”vastuullisen hankinnan periaatteita” eikä toimintaperiaatteita ole muutettu. Saman opetellun vastauksen saivat muutkin, esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Talouselämä. 

Jankuttaminenkaan ei auttanut.

”Meillä ei ole asiaan muuta kerrottavaa”, Marimekon viestintä ilmoitti.

Onko poistossa kyse Kiinan varomisesta? Kukapa tietäisi. Sähköinen ja painettu tilinpäätösjulkaisu on tehty ja hyväksytetty todennäköisesti jo viikkoja aiemmin, eikä sitä pysty jälkeenpäin rukkaamaan vaikka siihen olisikin jäänyt kiusalliseksi muuttuneita ilmaisuja.

Suuret kansainväliset muotijätit ovat nimittäin viime päivinä joutuneet Kiinassa pahoihin vaikeuksiin, jos ne ovat puolella sanallakaan arvostelleet maan johdon toteuttamaa uiguuriväestön sortokampanjaa.

Miksi suomalaisen vientiyhtiön sitten pitäisi piitata jostain kaukaisen maan kansanmurhailusta?

Toki Kiinan toimet ovat häikäilemättömyydessään poikkeuksellisen rumia. Uiguureja on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kerätty ”uudelleenkasvatusleireille”, pakkosteriloitu ja karkoitettu asuinalueiltaan. Esimerkiksi tämä Helsingin Sanomien paikanpäällä tekemä reportaasi uiguurialueen arjesta on karmeaa luettavaa.

Silti moni muukin suomalaisyritysten alihankintamaa polkee ihmisoikeuksia, kansalaistensa poliittisia oikeuksia, työoloja ja käyttäytyy muutenkin kurjasti: pitäisikö yritysten boikotoida niitä kaikkia?

Ei, mutta Marimekon kaltaisen, suomalaisella rehellisyydellä ja avoimuudella ylpeilevän firman ei pidä poistella salaa sivuiltaan ihmisoikeusmainintoja.

Tällainen arka näpertely olisi vastoin yhtiön itse julistamia ja mainostamia arvoja.

Marimekko varoitti etiikkapulmista jo kauan sitten

Marimekon tasapainoilu alihankinnan pulmien, tekstiilialan kilpailukyvylle tärkeän halpatyön ja etiikan kanssa ei ole mitenkään uusi asia.

Tein vuosikymmen sitten Taloussanomiin jutun, jossa kerrottiin miten Marimekko ennakoi, että alihankkijoiden tavoissa voi olla eettisiä ongelmia.

Yhtiö oli kirjannut jo silloin yritysvastuuraporttiinsa avoimesti:

Hankintaketjujen monimutkaisuuden vuoksi Marimekko ei pysty täysin takaamaan, että kaikkien sen hankintaketjuun kuuluvien toimijoiden toimintamallit täysin vastaavat Marimekon asettamia vaatimuksia.

Nyt Marimekon joulukuussa 2020 julkaisemassa vastuullisuusstrategiassa sama disclaimeri toistuu:

Kun tuotteita on tuhansia ja hankintaketjussa monta porrasta, kuten Marimekolla, on puuvillan alkuperän tarkka jäljittäminen kaikkien tuotteiden osalta käytännössä mahdotonta.

Tämä on rehellistä tekstiä. Ikinä ei voi mennä takuuseen siitä, mitä maailman äärissä tapahtuu. Loppuosakin yhtiön tämänhetkisestä arvolupauksesta on kunnioitettavaa pohdintaa:

Haluamme edistää oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumista. Päämääränämme on rakentaa koko arvoketjumme tämän periaatteen mukaan – tähtäämme lopulta täyteen läpinäkyvyyteen aina raaka-aineista lähtien.

Läpinäkyvyyttä ja voimaannuttamista – mitä tekee Mika Ihamuotila?

Yhtiö lupaa siis toimintaansa läpinäkyvyyttä. Samassa vastuullisuusstrategia-julistuksessaan yhtiö sanoo edistävänsä työntekijöiden voimaannuttamista:

Jatkamme ihmisoikeuksien, elämiseen riittävän palkkauksen, työntekijöiden voimaannuttamisen ja turvallisten työolosuhteiden edistämistä toimitusketjussamme.

Joten kuka yhtiössä olisi riittävän voimaantunut kertomaan, miksi Kiina-maininta häipyi juuri nyt verkkosivuilta yhtä nopeasti kuin uiguuri uudelleenkasvatusleirille?

Ehkä Marimekon suuromistaja ja hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila?

Hän on esiintynyt viime päivinä somejulkisuudessa ahkerasti. Ihamuotila on ilmaissut huolensa hallituksen yrityksille aiheuttamista ongelmista, mainostanut uutta kirjaansa saariston ihanuudesta, ja kehunut Marimekon vastuullisuutta.

© Kuvakaappaus Twitteristä

Yhtiönsä Kiina-ratkaisuista hän ei ole sanonut yhtään mitään, vaikka selvästi onkin somessa linjoilla kaiken aikaa.

Eikä Kiinan varominen ole missään nimessä tyhmää. Pragmaattisuus on taitolaji, ja arvaamattomien itsevaltiusmaiden ärsyttämisellä on hintansa. Pieni suomalainen yritys joutuu aina valitsemaan, mihin suuntaan markkinoilla kumartaa ja mihin ei.

Silti yrityksen johdolta, tässä tapauksessa kasvollista, vastuullista omistajuutta pitkään edustaneelta suuromistajalta pitää vaatia rehellisyyttä. Tai ainakin sitä läpinäkyvyyttä, jota Marimekko lupaa toimintaansa.

Ehkä tässä pitää pitkäaikaisena Marimekon ystävänä vedota:

Hyvä Mika Ihamuotila, voisitteko kertoa yhden olennaisen asian, suomeksi ja Kiinan nimeltä mainiten: onko Marimekko yhä kieltänyt Kiinan hallitsemien uiguurialueiden raaka-aineiden käytön tuotteissaan?

Poistitteko Kiina-maininnan verkkosivuilta pelkästään siksi, ettei se ärsyttäisi valtiota?

Olipa asia miten päin tahansa, aidosti vastuunsa kantavan yritysjohtajan pitää uskaltaa puhua päätöksistä avoimesti, jopa sitä K-sanaa käyttäen.

Yhtiön vaikeneminen selvästi nähtävistä teoista, yksinkertaisista nettipeittelyistäkin, on karkuun juoksemista ja pakoilua.

Sellainen käytös ei olisi kunniaksi rohkeiden ihmisten perustamalle, meille rakkaalle Marimekolle.