Infosotaveteraani muistelee: Mitä opin jo viisi vuotta sitten Venäjän trolleista

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vuosina 2014-2015 jo muutama talouslehtijuttu Venäjästä riitti aiheuttamaan lokamyrskyjä.

Teksti:
Petri Korhonen

Vuosina 2014-2015 jo muutama talouslehtijuttu Venäjästä riitti aiheuttamaan lokamyrskyjä. © Otavamedia

Näihin aikoihin, tasan viisi vuotta sitten aloin kirjoittaa silloisessa työpaikassani Taloussanomissa uutisia ja mielipiteellisiä juttuja Venäjän hybridivaikuttamisesta. Paria kuukautta aiemmin tapahtunut Krimin valtaus oli tuonut paljon uusia näkökulmia asiaan. Silti esimerkiksi suomalaiset idänkaupan ammattilaiset eivät vielä tuntuneet ymmärtävän, mikä kaikki muuttui kun kauppakumppani alkoi käyttää aseita politiikkansa jatkeena.

Hyvin äkkiä minulle alkoi lähetellä sähköposteja ja tekstiviestejä yksi epämiellyttävä hahmo, saaden pian seuraansa muutaman muunkin kaltaisensa. Lisäksi he tai toverinsa alkoivat kirjoittaa kymmeniä loukkaavia kommentteja juttuihini. Kun moderointi poisti niitä henkilökohtaisuuksien takia, samat tarinat ilmestyivät Suomi24-, Vauva– ja KaksPlus –keskustelupalstoille.

Vähitellen, seuraavina kuukausina viestit raaistuivat ja rumentuivat. Samat lauseet alkoivat pikkuhiljaa toistua MV-julkaisussa ja muissa uusissa vihankylvökanavissa, sekä parissakin Facebookin Venäjä-mielisessä ryhmässä.

Postausten mukaan olin paitsi russofobi, Ukrainan fasistien tukija ja paha ihminen, luultavasti myös homo, tunnettu pedofiili, eläintenkiusaaja ja esiinnyin salanimillä eri puolilla internettiä saalistaen nais- ja miesseuraa. Lasteni ja puolisoni nimiä udeltiin, samoin osoite- ja yhteystietoja mahdollista ”käyttöä” varten. Edustin mccarthyismia ja ad hominemia.

Eräs kollegani, joka työskenteli silloin ja työskentelee edelleen Yleisradiossa, lähetti ahkerasti minulle kuvakaappauksia näistä postauksista.

”Tämän tekijän täytyy olla Venäjän trolli”, hän vakuutti minulle moneen kertaan.

Se, että tuo häirikkö ja hengenheimolaisensa kommentoivat törkypostauksiaan sosiaalisessa mediassa omilla suomalaisilla nimillään, oli kuulemma vain ovela salajuoni: taustalla oli kollegani päätelmien mukaan kuitenkin Venäjä.

Kävin etsiskelemässä verkossa postauksia tehtailevia ihmisiä. Erään ketjun alullepanijaksi paljastui keski-ikäinen lounaissuomalainen nainen, jolla oli vielä kääpiökoirakennelikin. Hän oli koira-aiheisten keskustelupalstojen mukaan kärhämöinyt myös pennunostajien kanssa.
Nainen haukkui verkossa kaikkia ja kaikkea samalla tavalla kuin minuakin – ihmistä jota hän ei entuudestaan mitenkään tuntenut. Emme olleet, emmekä ole koskaan tavanneet.

Toinen raivoaja oli Pohjois-Karjalassa asuva mies, joka oli ollut aktiivisena paikallisessa skiniliikkeessä ja saanut nuorempana tuomion kännissä tehdystä kuolemantuottamuksesta. Hän tuntui minun lisäkseni inhoavan sosiaaliviranomaisia, autokauppiaita, armeijan henkilökuntaa ja erityisesti 1990-luvulla kaupunkiinsa Somaliasta tulleita pakolaisia. Näitä hän oli pilkannut koko näkyvän nettihistoriansa ajan, kauan ennen Krimin tapahtumia.

Kolmas ahkera solvaaja oli idyllisessä rannikkokaupungissa asuva seitsenkymppinen runoilija, rauhanaktivisti ja 1970-luvulla Moskovassa ja Berliinissä työskennellyt ihminen. Pienellä etsimisellä huomasi helposti, miten hänkin oli vuosien mittaan käynyt yhden ihmisen sotaansa milloin mitäkin oikeaa tai kuviteltua aatteellista vastustajaa vastaan.

Kollegani mielestä tämä henkilö ainakin oli Neuvostoliitto- ja DDR-taustansa takia ilmiselvä Venäjän trolli, joka ottaa yhä käskynsä samoilta toimijoilta kuin kaikki 1970-luvulla idässä oleskelleet: KGB:ltä tai sen seuraajilta.

Herkkäuskoiset ryhmääntyivät

Useimmat näistä kimppuuni käyneistä ihmisistä olivat aktiivikeskustelijoita eräässä Krimin valtauksen jälkeen syntyneessä, trollien mukaan nimetyssä Facebookin keskusteluryhmässä.

Sitä pyörittivät – ja pyörittävät –  samoin ihan oikeat suomalaiset ihmiset, joiden mielestä Venäjän valtiollisen Sputnik-uutistoimiston ja Russia Todayn tekemät uutiset olivat paljon luotettavampia kuin kotimaisen tai länsieurooppalaisen median jutut. Moni sanoo vastustaneensa jo lapsesta asti Yhdysvaltojen oikeudettomia sotia Vietnamista Irakiin.
Kun Venäjän toimia selitettiin itämediassa parhain päin, se sopi paremmin näiden ihmisten vanhaan ajatusmaailmaan kuin rumilta kuulostaneet suomalaiset uutisjutut Venäjän tekemästä häikäilemättömästä Krimin anastamisesta.

FB-ryhmässä löydettiin myös hyvin nopeasti erilaisia uusia uutiskanavia: mystisesti tyhjästä ilmestyneitä englanninkielisiä verkkosivustoja, joilla jaettiin uutisten lisäksi myös mielikuvituksellisia tarinoita Bilderberg-ryhmän tai George Soroksen salaliitoista Venäjää vastaan. Näissä Venäjä oli aina hyvä uhri, ja länsi paha valehtelija.

Mitä reikäpäisempi provo tai ilmiselvä itänaapurin ammattitrollien laatima valeuutinen sivustoilla olikaan, sitä varmemmin se upposi totena ryhmän keskustelijoihin kuin kuuma veitsi kevytlevitteeseen.
Kukaan ryhmäläisistä ei ainakaan julkisesti neuvonut käyttämään näiden saittien lukemisessa samaa lähdekritiikkiä, mitä he vaativat Hesarin tai Yleisradion uutisia linkanneilta.

Suomenkielisiä Venäjän trolleja ei tarvittu, osaamme lukea alkukielellä

Ja tässä suomalainen hyvä koululaitos näyttikin voimansa: siinä missä saksalaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset Putin-fanit joutuivat odottamaan näistä englanninkielisistä huuhaa-sivuista idän trollitehtaiden käännöksiä ja dubbauksia, suomalaiset pystyivät lukemaan niitä alkukielellä eivätkä näin tarvinneet vartavasten Suomeen suunnattua suomenkielistä trollaustoimintaa.

Muutama edelläkuvatun FB-ryhmän jäsen esiintyi keskusteluissa oikealla nimellään tai kertoi kysyttäessä suosiolla henkilöllisyytensä.

Kaikki olivat ihan tavallisia ihmisiä: osalla oli vasemmistolaista taustaa, osa suhtautui muuten vain kaikkeen yhteiskunnan toimintaan luontaisen epäluuloisesti, osa oli paikallispolitiikasta tuttuja kuntapäätösten ammattivalittajia, osa hiukan syrjäytyneitä änkyröitä jotka näkivät koko ajan ympärillään vallanpitäjien juonia.

Kaikille oli yhteistä se, että he jakoivat kritiikittä verkossa uutisia, jotka olivat lähteneet liikkeelle sellaisilta sivustoilta jotka on jälkeenpäin osoitettu Venäjän propagandakoneiston luomuksiksi.
Moni sanoi, että jakoi näitä vain siksi, että ne antavat toisenlaisen kuvan maailmasta kuin suomalaisen median uutiset. Silti useimmat ryhmäläiset myös peukuttivat kaikkia oletetuista ”vastustajistaan” tehtyjä pilakuvia ja raakojakin, henkilöönkäyviä meemejä.

Erityisesti heitä huvitti, kun pohjanmaalainen tositv-esiintyjä ja kansantaiteilija nimesi yhtyeensä trollien kunniaksi ja teki kotistudiossaan Yleisradion kollegastani kömpelön, pilkkaavan musiikkivideon.

Ryhmäläiset kutsuivat itseään sananvapauden vaalijoiksi ja vapaan tiedonvälityksen edistäjiksi. Minä, jyrkkänä ihmisenä, pidin porukkaa mieluummin vain harvinaisen naiiveina, medialukutaidottomina ja ennakkoasenteellisina, helposti johdateltavina pölvästeinä.

Ai niin, kollegani mielestä koko Facebook-ryhmä oli todennäköisesti luotu jonkun Venäjän tiedustelu- tai muun hurlumheipalvelun myötävaikutuksella. Musiikkivideosta puhumattakaan.

Kun kerroin selvittäneeni, että kaikki minun vainoajani olivat kantasuomalaisia reppanoita eivätkä FSB:n, GRU:n tai SMERSH:n asiamiehiä, kollegani suutahti minulle ja lakkasi vähitellen pitämästä yhteyttä.

En kuulemma ottanut ongelmaa tarpeeksi vakavasti, ja sitä Venäjä kuulemma nimenomaan toivoikin, informaatiovaikutuksensa vähättelyä.

Otin kyllä. Puhuin uhkaajista ja solvaajista poliisille, ja sain vastaukseksi ”ei aiheuta toimenpiteitä, eivät ole suoria uhkauksia, toimittajan kannattaa vain kestää tuollaista”. Mikäs siinä sitten.

En tiedä, olisiko virkavalta ottanut minut enemmän tosissaan, jos olisin mennyt vaikka Suojelupoliisin luo ja kertonut vieraan valtion olevan kimpussani. Sitä en kuitenkaan tehnyt, koska mölisevistä peräkammarinpojista ja -tytöistä ei saa ulkomaista agenttia vaikka voissa paistaisi.

Kiitos 2014–2015, pohjustitte nykytilannetta

Nyt kun tuota vuosien 2014–2015 kotimaisen infosotakohun aikaa miettii, suurin yllätys ainakin itselleni oli miten helposti niin sanotut tavalliset ihmiset saatiin toistelemaan papukaijamaisesti mitä ääliömäisempiä iskulauseita ja uskomuksia.

Ihan sama olivatko huhut alun perin lähtöisin Venäjän mediasta tai jonkun kotimaisen mielenterveyskuntoutujan harhoista, aina joku uskoi ja veti mukaansa muita samanhenkisiä huutajia. Aloimme käyttää ilmiöistä ja ihmisistä samoja nimityksiä kuin rapakontakaiset Trump-saarnaajat, Ranskan uusnatsit tai Venäjän valtion mediajätit halusivatkin.

Loimme tämän kaaoksen ihan itse. Suomessa ei tarvittu valtavaa tekoälytrollien tukemaa hyökkäystä, tai vaalivaikuttamista kuten Brexitin Britanniassa tai Trumpin Yhdysvalloissa.

Näistä huuteluista oli pieni askel siihen, että samantapaiset räyhääjät saatiin käymään toistensa kimppuun verkossa: vihaamaan, vainoamaan, häiriköimään, kiusaamaan, tekemään eri mieltä olevien tai ”vääräuskoisten” ihmisten elämästä helvettiä.
Äänestämään valehtelevia, faktoja taivuttavia populisteja, uskomaan pahaa toisistamme tai muista ihmisryhmistä, kulkemaan jonkun mädältä haisevan ääriaatteen lippujen alla löyhkästä välittämättä.

Tästä ihmisten lynkkausjoukkojen villitsemisestä tuli Suomessakin nopeasti liiketoimintaa.
Ensin haaskalle tulivat klikkauksilla rahastaneet verkon törkysivustot, sen jälkeen näiden lietsomalla pelolla ratsastavat ammattipoliitikot jotka näkivät tässä väylän  hyväpalkkaiseen europarlamenttiin tai eduskuntaan.

Sama toimi toiseenkin suuntaan.
Kollegani teki trollien paikallistamisesta itselleen uuden uran ja kiertää nyt maailmaa puhumassa kaikkialla näkemistään, myyttisistä Venäjän informaatiosotilaista.
(Venäjä tekee samaan aikaan parhaansa ollakseen kuvauksen mukainen paskiaisvalta: ammuttaa alas matkustajakoneita, myrkyttää ex-agenttejaan ja sotii naapurimaassaan.)

Toinen kollegani meni töihin EU-virastoon, joka etsii idän ja lännen pahantahtoisia informaatiovaikuttajia ja miettii miten ihmisiä saisi vieroitettua edes joistain huuhaa-harhoistaan.

Keskustelupalstoilla ja FB-ryhmissä huutavat samat ihmiset kuin ennenkin Venäjän hyvyyttä tai Venäjän pahuutta, tyrmäten totuutta etsivät sivulliset mahdollisimman isolla nuijalla. Idänkaupan tekijät tuijottavat yhä rahaa, nauttivat isoista konsultti- ja hallituspalkkioista, ja sulkevat mielellään silmänsä liiketoiminnan moraali- tai etiikkapohdinnoilta.

Saan yhä säännöllisesti roskapostin ryöpsähdyksiä, uhkailuja, mustamaalaamista ja nettikiusaamista, keksittyjä verkkolaskuja näytetuotteista joita en ole tilannut, uutiskirjeitä ja virusliitetiedostoja. Verkon vihasivustoilla näkyy perättömiä väitteitä minusta. Pomoilleni kannellaan usein kuvitelluista pahoista teoistani. Kaikesta tästä on tullut niin normaalia, etten osaa pitää sitä enää edes outona.

Haters gonna hate, täysin kotimaisin voimin ja tavallisten suomalaisten tekemänä.

Täkäläiset Venäjän informaatiopuolen hommissa olevat virkailijat todennäköisesti lojuvat sohvillaan tyytyväisinä, mutustavat popcornia tai suolakurkkuja, ja katselevat miten tsuhnat mekastavat ja kiusaavat toisiaan hengiltä.

Tarinan opetus?
Sellaista ei ole.
Paitsi ehkä huomio siitä, miten vanha viisaus piti paikkansa: koko ajan vasarasta puhuva ihminen alkaa nähdä jokaisen ongelman naulana. Siksi yritän käyttää koko ajan tasaisesti muitakin työvälineitä.

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Rohkea teksti. Totuuden sanojille ei useinkaan mitaleja tai kunniaa jaeta ellei se sovi narratiiviin. Palaute on jääkylmää tai tarinasi vaietaan, mikä on todennäköisintä.
Tällaista journalismia nykymedia kaipaa kipeästi.

Aika vieras maailma minulle. Nykyisin käsitys maailman menosta välittyy englanniksi. Hieno ryhmä kirjoittajia on tiedustelualan eläköityneet ammattilaiset. Miksi he kirjoittavat? Nyt he saavat tuoda julki oman näkemyksensä. Usein se ei imartele päättäjiä.

Tarkoittaako kirjoittaja nyt, että Venäjän tyrannihallinnon kaikki ajokoirat eivät saakaan palkkaa? Mitä sitten – ja onko joku väittänyt niin?

Jos joku levittää Venäjän tyrannihallinnolle edullista sontaa, niin onko sillä nyt kauheasti väliä, saako levittäjä siitä palkkaa ja onko tyrannihallinto edes koskaan kuullut koko levittäjästä? Osa niistä on katkeroituneita tai vain tyhmiä, osa taas toimii aatteen palossa, aina Kremlin puolelle asettuen ikäänkuin refleksinomaisesti.

Ja joidenkin toiminta on vastikkeellista. Ei tämä nyt mikään uusi asia ole Suomen lähihistoriassa eikä kaukaisemmassakaan historiassa.

Tietenkin on hyödyllistä erottaa varsinaiset trollit resonaattoreista, joita ennen sanottiin (Kremlille) hyödyllisiksi idiooteiksi. Mutta raja noiden välillä lienee liukuva.

Lähteitä ei esitetä, mihin perustuu väitteet siitä, että olisivat olleet vain kuviteltuja juttuja ja sitten tuo toimintakaan? Helposti kuitenkin käy selville kenestä henkilöstä tässä pääosin kirjoitetaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X