Jos Aku Louhimies käyttää Omerta-leffaansa salaista tietoa, onko hän tehnyt jo maanpetosrikoksen?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ehkä ei ole salaista tietoa, että lumipukuinen Jasper Pääkkönen on kovempi kuin terroristit.

(Päivitetty: )
Teksti:
Petri Korhonen

Paljastan nyt salaista tietoa. Älkää kertoko kenellekään.

 

Toimittaja Tolkun Henkilö (nimi ei muutettu) sai aikoinaan jouluisessa baaripöydässä freelancer-kollegan kanssa herkullisen idean.

Otetaan Ilkka Remeksen edellisvuoden menestyskirja 6/12, ja tutkitaan, onnistuisiko siinä kuvattu presidentinlinnan valtaaminen oikeasti kirjan ohjeiden perusteella!

Kirjassahan serbirikolliset ottavat Linnan juhliin tulleet vieraat sekä presidentin panttivangeikseen ja saavat Suomen sekaisin. Remes kuvasi uskottavan oloisesti, miten turvajärjestelyiden kiertäminen tehdään, ja miten me vielä elelemme lintukodossa.

Huolellisesti iskunsa valmistelleet kansainväliset terroristit ehtisivät tehdä vaikka mitä pahaa, ennen kuin poliisi ja puolustusvoimat pääsisivät hätiin.

Tolkun Henkilö ja kollega kyselivät luottamuksellisesti asiantuntijoilta lisätietoa. Yksityiskohtia kumpikin kävi läpi muun muassa ex-upseerin ja poliisissakin työskennelleen turvallisuuskonsultin kanssa. Tein muistiinpanoja kynä savuten.

Osa taustahaastateltavista oli päässyt työssään näkemään salaista dataa: ei-julkisiksi ja salaisiksi määriteltyjä valtionhallinnon kriisisuunnitelmia ja turvajärjestelyitä.

Eräs ammattilaisista piirsi nopeasti haastattelulehtiöön väylät, joita pitkin terroristit Remeksen kirjassa linnaan soluttautuivat, ja aprikoi miten paremmat reitit kulkisiv….

Hei, seis tähän. Lain nimessä.

Joudun nyt ihan vakavissani miettimään, syyllistynkö valtiollisen turvallisuussalaisuuden paljastamiseen, jos kerron tänään tiedotusvälineessä, miten vuonna 2007 pressanlinnaan olisi päässyt (haastateltavien mukaan) onnistuneesti hyökkäämään.

Ja mitkä Remeksen kertomat konnien menetelmät eivät toimisi, koska…

 

Tämä itsesensuurini voi olla turhaa hätävarjelun liioittelua.

Voihan olla, että saamani tiedot ja arviot eivät edes silloin, 14 vuotta sitten pitäneet paikkaansa.

Voihan olla, että haastateltavat vedättivät ja tarkoituksella ohjasivat toimittajaa harhaan, etteivät paljastaisi oikeaa salaista perimä- tai harjoittelutietoa. Se olisi ollut heiltä ihan järkevästi tehty.

Voihan olla, että presidentinlinnan turvajärjestelyitä on vuoden 2007 jälkeen jo useita kertoja muutettu, eikä mikään mitä kertoisin, vastaisi enää nykytilaa.

Rakennus kuitenkin tönöttää tuossa Kauppatorin kupeessa kuten ennenkin, eli fyysisesti se näyttää samanlaiselta kuin silloin.

Varmaa on se, että lähteilläni oli hallussaan salaiseksi leimattua tietoa. Luultavasti ei kirjallisina eikä kuvallisina dokumentteina, vaan omassa päässään, muistissaan.

En tehnyt juttua loppuun asti tuolloin, sanoin toimituksen työnjohdolle ettei idea valmistukaan tarinaksi asti. Oma journalistinen harkinta tai itsesuojeluvaisto tuli väliin, ja aloin pohtia ettei pahantekijöille ole järkevää antaa liian selkeitä ohjeita edes siitä, miten terrori-isku EI onnistuisi.

Siitä kun voisi päätellä, mitä muuta kannattaisi kokeilla.

Juttuluonnos aiheesta – jolle oli jo alustavasti pohdittu julkaisuajankohtaakin – jäi toimitusjärjestelmään, ja luultavasti on ajat sitten deletoitunut.

Minulla on hatara mielikuva, että tyhjensin järjestelmästä kaikki keskeneräiset tekstipohjani, kun siirryin toiseen toimitukseen. Sen jälkeen olen vaihtanut hommia ja yhtiötäkin pari kertaa.

Tämän takia huomasin huokaisevani helpotuksesta.

Se mikä vuonna 2007 oli hauskaa juttusuunnittelua ja spekulointia, saattaa nyt talvella 2021 olla erittäin vaarallista maanpetoksellista toimintaa.

Aikomuskin tai kaavailu paljastaa ”salaista tietoa” voi olla rikos

Valtakunnansyyttäjän toimisto nimittäin linjasi lokakuun lopussa, että puoli-, osa- tai kokovalmis lehtijuttu, jota ei ole edes julkaistu vielä, voi olla yritys paljastaa turvallisuussalaisuuksia. Se voi johtaa raskaisiin syytteisiin.

Julkisen sanan neuvosto JSN ja Päätoimittajien yhdistys PTY ottivat ratkaisuun nyt tuoreeltaan kantaa, huolestuneesti:

On oltava erityisen avoin niistä perusteista, joiden nojalla pelkkä jutun julkaisemisen harkitseminen tai julkaisukuntoon saattaminen voisi olla rangaistavaa ilman, että juttua julkaistaan, sanoo JSN.

Kaikki journalistinen työ jutun lopulliseen julkaisuhetkeen asti on valmistelua, jossa voidaan päätyä myös ratkaisuun, ettei juttua julkaista. Siksi syyttäjän ratkaisu, että julkaisematta jäänyt juttu olisi rikoksen yritys, on päätoimittajien näkökulmasta vieras, sanoo PTY.

Jos syyttäjän tulkinta muuttuu oikeudessa ennakkotapaukseksi, ehkä minunkin 6/12- juttuhankkeeni olisi rikos – varsinkin jos juttuluonnos olisi vielä olemassa, ja jos aikoisin julkaista sen nyt ajankohtaisuuden takia.

 

Omerta-elokuvassa pahikset iskevät Linnan juhliin. Leffassa neuvotaan, miten iskua ei kannata tehdä. © Omerta-elokuva / Heikki Leis

Marraskuun lopulla nimittäin tulee ensi-iltaan Aku Louhimiehen ohjaama elokuva Omerta, joka pohjautuu Remeksen 6/12-kirjaan.

Kirjailija on usein antanut ymmärtää, että hän käyttää lähteinään aitoja turvallisuusalan ja salaisen tiedon ammattilaisia.

Louhimiehenkin tiimissä on varmasti ollut neuvonantajina ihmisiä, joilla on tai on joskus ollut pääsy punaleimattujen asiakirjojen ja tietojen pariin.

Kirjaa on myyty yli 150 000 kappaletta. Elokuva tulee todennäköisesti tuottamaan melkoiset lipputulot.

Paljastetaanko siinä taloudellisen hyödyn saamiseksi turvallisuussalaisuuksia, jos opetetaan mitä virheitä terroristien EI kannata tehdä?

En tiedä. Valtakunnansyyttäjältä en uskalla kysyä, sillä vastaus voisi muuttaa journalisminkin tekemistä ja alan toimintamahdollisuuksia liikaa.

Seurauksena alkaisin myös arkailla joka kerta, kun minulle tarjotaan ”salaista kuumaa vinkkiä valtion asioista”.

Onneksi 6/12-luonnosvihkoni piirustuksineen ja muistiinpanoineen on jo yli vuosikymmenen ajan maatunut jossain lukukelvottomana paperimassana. Vainoharhaisena ihmisenä kun vedin silloinkin turhat paperini ja muistiinpanoni silppurin kautta ennen roskiin heittämistä.

Aku, varo tekemästä rikosta!

Aku Louhimiehelle sanoisin silti neuvona: laita äkkiä sinne filmisi esityskopioiden alkuteksteihin isolla disclaimerit:

”Tätä filmatessa emme hyödyntäneet oikeita salaisia tietoja” tai ”Kaikki tämä on mielikuvitusta, älkää kokeilko tätä kotona”.

Mutta älä laita niitä varoituksia punaisella, ettei kukaan vain luule niitä turvaluokka- tai salaustasoleimoiksi.

 

****

PS. Kirjoittaja on Päätoimittajien yhdistyksen jäsen, mutta hän ei kuulu yhdistyksen johtoon eikä ottanut osaa PTY:n kannanoton luomiseen. Jos häneltä kysyttäisiin kuulusteluissa kantaa Ilkka Remekseen, Aku Louhimieheen, Helsingin Sanomien ihmisiin tai jopa sukulaisiinsa, hän vaikenisi tyystin kuin mafia-omertalainen. Tai kieltäisi kaiken Pyhän Pietarin tavoin kolmesti, välttääkseen seuraamuksia.

 

 

Lisäys: Juttua muokattu 5.11. klo 20:53: korjattu väliotsikkoa selkeämmäksi.

X