Näin Esko Aho säntäsi karkuun – kun häneltä kysyttiin peliveloista ja uhkapeliaddiktiosta
Esko Aho oli pääministerinä vuodet 1991-1995.
Esko Aho esiintyi Pikkuparlamentin Venäjä-keskusteluillassa. Mukana oli myös UPI:n Teija Tiilikainen. © Otavamedia
Maanantaina, aprillipäivän iltana eduskunnan Pikkuparlamentin yleisötiloissa nähtiin hyvin erikoinen tapaus.
Talossa oli juuri päättynyt mielenkiintoinen keskustelutilaisuus. Siinä idänkauppatoimisto East Officen hallituksen puheenjohtaja Esko Aho, entinen tiedustelueversti Martti J. Kari ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen olivat sisäministeri Kai Mykkäsen (kok) vetämässä paneelissa osaavasti pohtineet Venäjän tulevaisuuden näkymiä.
© Kuvakaappaus Twitteristä
(Tästä linkistä pääset lukemaan mitä Ilta-Sanomat uutisoi tilaisuudesta. Tämän linkin takaa taas löytyy Seuran juttu samasta tilaisuudesta.)
Kun tilaisuus päättyi, Tolkun Henkilö onnistui vahingossa pelästyttämään Suomen entisen pääministerin Esko Ahon niin perinpohjaisesti, että hän päätti kirjaimellisesti juosta mieluummin karkuun kuin jäädä keskustelemaan asiasta.
Tähän riitti yksi ainoa kysymys.
”Uutuuskirjassa väitetään, että kärsitte uhkapeliriippuvuudesta, peliveloista ja olette sen takia altis Venäjänkin taloudelliselle painostukselle. Miten kommen…”
Onneksi nauhuri oli päällä. Tallenteelta kuuluu vastaus.
”Yhm.. ähh.”
Se mitä pelkältä audiotallenteelta ei ikävä kyllä välity, oli Ahon erikoinen kehonkieli. Taitava veteraanipoliitikko, idänkaupan osaaja ja Kremlin hallitseman suurpankin Sberbankin hallitusjäsen punastui, työntyi väkisin kysyjän ohi ja lähti ripeästi etenemään tungoksen läpi kohti narikkaa.
Korttihai Aho on kokenut peluri
Kysymyksen ei pitänyt olla Aholle uusi, yllättävä tai outo. Entisen pääministerin korttipeli-innostus on yleistä tietoa.
Aikalaispoliitikot ovat kertoneet, miten 1990-luvun alun sököillat saattoivat Kesärannassa venähtää aamunsarastukseen asti. Aho ei halunnut ikinä hävitä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen luonnehtii muistelmissaan hänen voitonhaluaan lähes pakonomaiseksi.
Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen kertoo muistelmissaan Ahon pelitavoista. © Kuvakaappaus kirjasta ”Päivälehden mies”
Hävisikö Aho rahaa, tai paheniko pelitaipumus pääministeriuran jälkeen, onkin täysin kuulopuheiden varassa.
Vuonna 2011 taloustoimittaja Marko Erolan ja Jorma J. Mattilan tekemässä Kasinokeisari–kirjassa väitettiin, että uhkapeliyrittäjä Pekka Salmella oli vaikeuksia periä Aholta tälle kertyneitä pelivelkoja.
Nyt jo edesmennyt Salmi luonnehti Ahoa peliriippuvaiseksi, uhkapeliaddiktiksi.
Taloustoimittaja Jyri Hänninen väittää, että keskusta etsi Nuorisosäätiöltä apua Ahon pelivelkoihin. © Kuvakaappaus kirjasta ”Keskustan valtakunta”
Tämän vuoden helmikuussa ilmestynyt keskustan talouskytkyjä ruotiva kirja Keskustan valtakunta vihjaa samaa. Yleisradion taloustoimittajan Jyri Hännisen kirjoittamassa luvussa väitetään, että puolue olisi yrittänyt löytää maksajaa Ahon peliveloille.
Tämä ei kirjan mukaan onnistunut, mutta vuonna 2016 Aholle koitti rahakas onnenpotku: hänelle tarjottiin venäläisen Sberbankin hallitusjäsenyyttä.
Satoja tuhansia euroja pienosakkaiden edunvalvonnasta
Ahon suostuminen tehtävään ihmetytti, sillä tiiviisti Vladimir Putinin hallinnon etuja valvova pankki on ollut Krimin valtauksen jälkeen länsimaiden mustalla listalla.
Ilta-Sanomat on arvioinut, että Sberbank olisi maksanut Aholle hallituspalkkioita reippaasti yli sadan tuhannen euron verran vuodessa.
Esko Aho on selittänyt hallitusjäsenyyttään sillä, että hän haluaa puolustaa pankin pienosakkaiden etuja. Mitä ne tarkkaan ottaen ovat, ja millaisia pienosakkaissa olevia oligarkkeja tai talousvaikuttajia Aho mahdollisesti edustaa, hän ei ole halunnut haastatteluissa täsmentää.
Isänmaallinen reservin kapteeni Aho on kiistänyt kiivaasti kaikki vihjaukset siitä, että hän olisi Suomen valtapiireissä jonkinlainen Putinin bulvaani tai etäispääte.
Aho on yhä välillisesti mukana päivänpolitiikassa, sillä hän on toiminut pääministeri Juha Sipilän (kesk) epävirallisena neuvonantajana koko hallituskauden ajan. Tässä hänen arvokas kokemuksensa maan luotsaamisesta lamavuosien läpi on varmasti ollut hyödyksi ensikertalaiselle pääministerille.
Joten miksi yksi ainoa kysymys kortinpeluusta, uhkapeliveloista sai näin kovapintaisen ihmisen nyt pois tolaltaan ja säntäämään karkuun?
Tuhahduksia tuulikaapissa – entä kunnianloukkaus?
Onneksi yhdellä tilaisuuden kuulijoista oli Aholle asiaa, joten hän joutui pysähtymään hetkeksi ennen ulko-ovea.
Tolkun Henkilö sai Ahon uudelleen kiinni, ja kysyi kohteliaasti uudestaan kommenttia asiaan. Ei vastausta, ainoastaan vihainen tuhahdus.
Kysymykseen, voisiko Aho edes kertoa miksi hän ei halua kommentoida, Aho vastasi uudella tuhahduksella ja pakeni yleisön seassa Pikkuparlamentin tuulikaappiin.
Tässä vaiheessa perässäjuoksu alkoi jo huvittaa katselijoitakin. Tuulikaapissa, kysyjän hengittäessä niskaan, Aho melkein jo alkoi vastata.
”On parempi että….” ja lopetti lauseensa kesken räplätessään sähköistä ovenavausnappia.
Tolkun Henkilö yritti vielä uudestaan.
”Jos nämä pelivelkaväitteet eivät ole totta, eikö silloin teillä olisi kunnianloukkauskanteen paikka?”
Esko Aho nimittäin on ollut erittäin herkkä kunniastaan.
Kun Suomen Tietotoimisto oli vuonna 1998 uutisoinut huippuhiihtäjien epäillystä doping-ohjelmasta, silloin Hiihtoliiton puheenjohtajana toiminut Aho oli ensimmäisten joukossa vaatimassa STT:ltä puolen miljoonan markan vahingonkorvauksia uutisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Korvausvaade kaatui myöhemmin hovioikeudessa.
Kysymys kunnianloukkauksesta sentään sai Aholta jonkinlaisen reaktion.
”Se on hyvä kysymys”, kuuluu tallenteelta.
Päästyään ulos Pikkuparlamentin aukiolle Aho kiihdytti vauhtia. Hän ei enää vastannut yhteenkään kysymykseen, miehestä kuului vain tuhinaa.
Entisenä kestävyysurheilijana Aho jätti perässä puuskuttaneen kyselijän helposti taakseen.
Riippuvuudet eivät ole yksityisasia, jos ihminen on pääministerin uskottu
Voihan olla, että Esko Aho vain tympääntyi epämiellyttäväksi tai liian henkilökohtaiseksi kokemaansa kysymykseen.
Tavalliselle ihmiselle kaikki addiktiot, mieltymykset, velat ja riippuvuudet ovatkin täysin henkilökohtaisia yksityisasioita. Pelivelkaantuminenkaan ei ole rikollista. Ainoastaan laittomiin uhkapeleihin osallistuminen olisi asia erikseen, joskin pelaamisen rangaistavuudessa on poliisinkin mukaan usein paljon tilannekohtaista tulkinnanvaraa.
Pääministerin kaverikuiskaajana toimiva, taloudellisen ja poliittisen vallan vahva taustavaikuttaja on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksityishenkilö.
Jos tällaisen ihmisen edes arvellaan olevan taloudellisessa tai henkisessä kiitollisuudenvelassa Venäjän valtiojohdon käsikassarana toimivalle jättipankille, toimittajilla on velvollisuus kysyä häneltä siitä epäilysten hälventämiseksi.
Aholla on myös täysi oikeus valita, vastaako hän kysymyksiin. Sen voi sanoa kohteliaasti tai epäkohteliaasti suoraan, ja kyselijöiden pitää vain tyytyä tähän.
Vaikeneminen tai karkuun juokseminen on aina huonoin vaihtoehto: se näyttää ja tuntuu menneen maailman tavoilta.
On päivänselvää, että tälläisen käytöksen innostamana Ahon taloutta ja riippuvuussuhteita tutkitaan vastedes mediassa vieläkin tarkemmin.
Emme tunne venäläisiä tapoja, mutta Aho näyttää omaksuneen niitä
Hiukan ulosjuoksua aiemmin, Pikkuparlamentin yleisötilaisuuden kyselyosuudessa Esko Aho kertoi Seuralle uskovansa, että suomalaiset eivät tunne Venäjää ja venäläisiä tapoja tarpeeksi. Sen takia meillä hänen mielestään suhtaudutaan naapurivaltioon turhan epäilevästi.
Tässä on varmasti paljon perää.
Tolkun Henkilö arvelee, että yhtä lailla Aho on huomaamattaan omaksunut naapurivaltion yläluokan ja pankkipiirien käytöstapoja. Venäjällä huippupäättäjien ei tarvitse piitata pätkääkään siitä, mitä media utelee.
Eikä kovin moni media edes utele muita kuin ennalta sovittuja asioita, koska tiedotusvälineet ovat pitkälti poliittisen johdon kontrollissa.
Sellaisessa, miellyttävästi yllätyksettömässä maailmassa Esko Aho luultavasti viihtyy paljon paremmin kuin vuoden 2019 EU-Suomen kylmässä kevätillassa, toimittajia pakoon juoksemassa.
Esko Aho oli pääministerinä vuodet 1991-1995. © Otavamedia / Pekka Nieminen