Tämän takia Ahvenanmaa inhoaa Suomen sotilaita – ja tykkää venäläisistä

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ålands pannkaka kuvaa hyvin alueen turvallisuuspoliittista pattitilannetta.

(Päivitetty: )
Teksti:
Petri Korhonen

Ålands pannkaka kuvaa hyvin alueen turvallisuuspoliittista pattitilannetta. © Otavamedia / Vene-lehti

 

Suomen turvallisuuspolitiikan ikuinen kysymysmerkki, Ahvenanmaan alueen sotilaallinen tyhjiö ja alttius iskuille on taas noussut Airiston Helmi –tutkinnan yhteydessä keskusteluun.

Demilitarisoitu saariryhmä on tärkeä näköala- ja valvontapaikka Itämerelle. Ruotsin edustan Gotlannin tavoin sieltä pystyy hallitsemaan monen valtion meriliikennettä vaikka miten ja mihin.

Suomi lupasi aikoinaan Neuvostoliitolle, viimeksi vuonna 1947, ettemme vie saarille pysyvästi sotajoukkoja emmekä rakenna sinne mahdollista miehitystä haittaavia linnoitteita. *
Ilta-Sanomat on pohtinut aiheellisesti, olisiko tämä lupaus pitänyt purkaa samalla kun YYA-sopimuksellakin pyyhittiin pöytää, eli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1992.

Kysymys on teoreettinen, sillä siihen ei silloinkaan ollut mitään käytännön mahdollisuutta.

Tolkun Henkilö on kuullut 1990-luvun alun ministeritason ihmisiltä, että Ahvenanmaan ”re-militarisointi” oli tuolloin ollut esillä presidentin ja hallituksen pohdinnoissa.

Puheita pidemmälle ajatus ei johtanut, sillä Ahvenanmaan maakuntapäivät ei olisi siihen suurin surminkaan suostunut.

Päätös olisi luultavasti johtanut avoimeen kapinaan, eikä lamaan suistuneella Suomella ollut sellaiseen varaa eikä poliittista halua.

Mitäs jos kysyttäisiin ahvenanmaalaisilta?

Tämän takia Ahvenanmaa-kriisikeskustelussa toistuu aina sama kuvio. Nykyistä tyhjiötilannetta kauhistellaan, ja pohditaan millä teknisillä tavoilla Venäjä voisi halutessaan saaret vallata, ilman että Suomi ehtisi hätiin.

Eikä kukaan muista kysyä, haluaisivatko ahvenanmaalaiset itse saarilleen suomalaisia joukkoja.

Vastaus ei nimittäin miellyttäisi ainuttakaan suomalaista turvallisuuspolitiikan päättäjää.

Se olisi ehdoton ”nej helvetes nej – aldrig i livet”.

Sotilaallisen tarveharkinta-ajattelun puuttuminen on niin syvässä saaristolaisten DNA’ssa, ettei mikään demokraattinen mahti maailmassa saa asennetta muuttumaan.

Hallituksen ja eduskunnan puolustushuolet ovat synnyttäneet ahvenanmaalaisissa kovia vastareaktioita.

Näkyvimpänä niistä on paikallispäättäjien jopa aiempaakin naiivimpi suhtautuminen Venäjän muualla käyttämiin vaikutuspyrkimyksiin.

Maarianhaminassa Venäjää ei nähdä pikkunaapureitaan valtaavana tai agenttejaan myrkyttävänä suurvaltana, koska saarella olevat Venäjän valtion edustajat käyttäytyvät hyvin.

Sympatiat ovat molemminpuolisia. Kremlin presidentinkansliallakin on Ahvenanmaalla jopa mökkitontti katsottuna valmiiksi.

Venäjästä tykätään enemmän

Tilanne muistuttaa Suomen poliittisen johdon touhuja 1970-luvun suomettumisen pahimpina vuosina. Naapurin tekosia selitetään vakavalla naamalla parhain päin.

Jos näistä edes vitsailee ahvenanmaalaisille, saa niskaansa samanlaisen loukkaantuneen ryöpyn kuin mitä meilläkin silloin harrastettiin.

”Pöyristyttävää väittää, että olisimme rähmällään, meillä on vain luontevat ja hyvät suhteet med våra egna hemryssar”.

Valtioneuvoston virkamiehet ovat huomanneet tänäkin syksynä, että Maarianhaminassa sijaitsevan Venäjän konsulaatin virkailijat ovat tervetulleempia Ahvenanmaan vaikuttajien rapukalaaseille kuin he.

Kaikenlainen Venäjä-suhteissa neuvominen otetaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisena.

Tämä nähtiin viime syksynä, kun Venäjä olisi halunnut tuoda signaalitied… häirint… elektroniseen sodankäyn… eikun merihenkisten nuorisolaisten kouluttamiseen erikoistuneen monitoimilaivansa Kruzensternin Maarianhaminaan. Suomi päätti kieltää aluksen maihinpääsyn.

Ahvenanmaalla tästä nousi melkoinen äläkkä, koska kyllähän nyt saarelaisten pitää saada itse päättää ottaako kylään valtiollisen propaganda-aluksen vai ei.

Kyse ei ole ahvenanmaalaisten pasifismista, päinvastoin. Saarella on asukasta kohti enemmän ampuma-aseita kuin yhdessäkään Manner-Suomen kunnassa.

Laskennallisesti jokaisesta ahvenanmaalaisesta kodista löytyy vähintään yksi pyssy, joten ei siellä aseistautumista pelätä.

Syy turvallisuuspolittiseen allergiaan on selvä. Venäjä on rakas ystävä, koska Suomen sanelupolitiikka koetaan saarella niin isona mörkönä.

 

VIIKON PUUJALKA:
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ei aio lähiviikkoina käsitellä yhtään esitystä Suomen uusiksi rauhanturvaoperaatioiksi.
Valiokunta oli kuullut, että nyt pitää viettää krihatonta lokakuuta.

 

 

  • Korjaus:
    Laajalti valtio-oppinut lukijamme muistutti, että jutusta saa kuvan että Ahvenanmaan demilitarisointi olisi ollut Neuvostoliiton keksintö, koska vuotta 1947 edeltänyttä aikaa ei tekstissä mainita. Demilitarisointi alkoi käytännössä jo vuonna 1856 Krimin sodan jälkeen, ja vahvistettiin vielä Kansainliiton sopimuksella 1921. Tällöin Itämeren reunavaltiot Saksa, Puola, Tanska, Ruotsi, Viro ja Latvia sekä Islanti, Britannia, Italia ja Ranska sopivat Suomen kanssa, ettei saarelle rakenneta pysyviä meri- tai maalinnoituksia.
    Vasta viimeinen sopimus asiasta tehtiin Neuvostoliiton läsnäollessa Pariisin rauhanneuvotteluissa 1947, ja Neuvostoliitto vahvisti sen vuonna 1948.

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Huonointa on, että Ahvenanmaa alkaa heti pari kilometriä Kustavin rannikosta, joten Ahvenanmaan menettäminen pilkkoo Suomen vesialueet kahteen osaan

Tulee ymmärtää Ahvenanmaan erityisasema.

Näin ahvenanmaalaisena ihmetyttää tuo luulo että otamme mielellään vastaan venäläisiä ja omituiseen sävyyn taas kirjoitettu mökkitonttijuttu. Kyse on kuitenkin Neuvostoliiton väärin perustein haltuunottamasta n. 10 hehtaarin alueesta jota he eivät suostuneet palauttamaan kuten Kirkkonummen, Hangon ja Porkkalan. Niille jotka ei tiedä taustaa, kerron että alue oli ahvenanmaalaisen naisen perintö mutta NL otti sen itselleen siksi että naisen aviomies oli saksalainen. NL otti silloin kaiken mikä kuului saksalaisille, sotakorvauksina. Heitä ei kiinnostanut että naisen saksalaisella miehellä ei ollut oikeutta perintöön. Venäjä ei suostu korjaamaan NL:n tekemää haltuunottovirhettä lukuisista pyynnöistä huolimatta, joita tilan oikeat omistajat ova tehneet.
Nyt täällä ollaan tyytyväisiä että tonttia ei ole venäläisten taholta mitenkään käytetty. Siksi olemme hiljaa ja pelaamme ystävää ettei tontin käyttöön tule tarvetta. Ette te mantereellakaan halua heidän tekevän sotilasvalmiuksia alueelle, ei halua täälläkään. Mutta he tulevat niin tekemään jos Ahvenanmaa sallii oman valtion sotilaiden tulon, siksi pitää kieltää ja uskoa, että demilitarisointi olisi pelastus, mitä se ei nykyisten aseiden aikaan ole. Toivon että kirjoitin hyvää Suomea eikä tule väärinkäsityksiä.

Ahaa! Siis tämän takia Suomi pitää väkisin kiinni affenanmaasta, vaikka se inhoaa Suomea ja suomalaisia.

Affenanmaa solmisi Putinin kanssa äkkiä sotilaallisen yhteistyön ja kohta saaristossa, Suomen edustalla, saapastelisi Venäjän armeija.

Ahvenanmaalaisilla on täysin looginen ja myös yksinkertainen syy suhtautua kielteisesti remilitarisointiin: demilitarisoinnin myötä heidät on myös vapautettu asevelvollisuudesta.

Remilitarisoinnin jälkeen vapautus menisi aivan varmasti jollakin aikavälillä uudelleen mietittäväksi. Ei ehkä ihan heti, mutta ainakin PS ottaisi sen heti vaalteemaksi. Ja kaipa vapautus olisi viimeistään silloin myös perustuslain vastaista.

Ja kukapa sitä vapaaehtoisesti armeijaan haluaisi? Sodan todennäköisyys on kuitenkin melko pieni, joten ei sen takia kannata armeijaa ristikseen ottaa.

Ent iedä ahvenanmaalaisista, mutta ainakaan itse en olisi käynyt armeijaa, jos se ei olisi ollut pakollista.

Demilitarisointi ei ole ollut Ahvenanmaan asevelvottomuuden peruste ainakaan asiakirjoissa. Asiaa selvitettiin ministeriöissä aikoinaan, ja lopputulos oli sellainen. Demilitarisointi koskee vain Ahvenanmaata, kun taas Ahvenanmaan asukkailla on oikeus suorittaa varusmiespalvelus Ahvenanmaan ulkopuolella. Demilitarisointi koskee siis Ahvenanmaan saarialuetta, ja sotilasaseiden viemistä sille alueelle, ei sitä, etteivätkö asukkaat voisi käydä armeijaa. Jotkut yksittäiset Ahvenanmaan asukkaat ovat niin tehneetkin vapaaehtoisina. Harva muistakaan armeijaa kotikunnassaan suorittaa. Yksi peruste asevelvollisuudesta vapauttamiselle oli aikoinaan se, että Suomen armeijan komentokieli on suomi, ja Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi. Sittemmin on ehdotettu mm. sitä, että siviilipalvelus olisi pakollinen ahvenanmaalaisille. Mutta Ahvenanmaan maakuntahallinto on torjunut kaikki sellaiset ehdotukset, ja haluaa pitää kiinni saavutetuista eduista Suomen muihin kansalaisiin nähden.

Korjaus-osa on kummallinen, jossa todetaan: ”Vasta viimeinen sopimus asiasta tehtiin Neuvostoliiton läsnäollessa Pariisin rauhanneuvotteluissa 1947, ja Neuvostoliitto vahvisti sen vuonna 1948.”

Kyllä joo se ihan ensimmäinen sopimus eli Krimin sotaan liittyvä sopimus tehtiin nimenomaan Venäjän toimien takia. Puhe ”Krimin sodasta” voi häivyttää sitä, että kyse oli Venäjän keisarin toimintaan liittyvästä sopimuksesta. Krimin sodan yhteydessä tehty Ahvenanmaan demilitarisointi tehtiin silloin, kun Ahvenanmaa Venäjän valtioon kuuluva saari. Demilitarisointi oli silloin Venäjää vastaan asetettu pakote, jolla estettiin Venäjää hyökkäämästä mm. Ruotsiin. Sittemmin asia on kääntynyt toisin päin, eli Venäjä vaati demilitarisointia, jotta Ahvenanmaalle ei tule sotilaita, jolloin sieltä ei tule nopeasti vastustusta, jos sitä kautta lähdetään sotilaallisia operaatioita tekemään. Yhä edelleen Ahvenanmaan alueella on strateginen sotilaallinen asema suhteessa etenkin sen lähellä olevaan Tukholmaan.

Ukrainan tapahtumien myötä Venäjältä voisi poistaa erityisoikeudet Ahvenanmaalla. Ei ole mitään järkeä siinä, että naapureihinsa hyökkäävää maata enää annetaan pitää Ahvenanmaan sotilaallisen toiminnan virallisena valvojana Suomen valtakunnan sisällä. Ehkä myös demilitarisoinnin voisi nyt perustellusti purkaa – ennen kuin Ahvenanmaan kautta aletaan jonkin sotimishaluisen maan toimesta tehdä samoin kuin itä-Ukrainassa taannoin tapahtui.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X