Uutuuskirjassa HX-hanke on amerikkalaisten ja sotilaiden salajuonia täynnä - emmekä silti mahda Venäjän ohjuksille mitään

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Venäjän S-sarjan ihmeohjuksille emme mahda mitään, uutuuskirjassa kerrotaan.

(Päivitetty: )
Teksti:
Petri Korhonen

Tolkun Henkilö luki kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd) toimittaman,  hävittäjäkauppoja käsittelevän paksun HX-hanke -asiantuntijakirjan ja pohtii nyt, pitäisikö kansalaisen olla huolissaan vai todella huolissaan.

Ymmälleen tästä ainakin menee, nimittäin kirjan viesti on kierteisyydessään todella outo ja ristiriitainen:

Rauhanomainen Venäjä ei nyt uhkaa Suomea, mutta jos ostamme liian tehokkaat sotilaskoneet, tämä samainen rauhanomainen valtio suuttuu meille ja joudumme sen uhkan kohteeksi, koska Venäjä kuitenkin oikeasti kärkkyy tilaisuutta uhata Suomea.

Tekniikassakin olemme lirissä:

Venäjän yliääniset ohjukset ovat voittamattomia ja niitä ei pysty mitenkään torjumaan, mutta silti meidän pitäisi ostaa hävittäjien sijaan miljardien hintaisia ohjustentorjuntajärjestelmiä jokaisen suurkaupunkimme suojaksi.

Tästä päästäisiin toiseen jännään dilemmaan.

Hävittäjien ostaminen pahalta, Venäjää uhkaavalta Yhdysvalloilta on väärin, ja sitoo meidät suurvaltojen kamppailun osapuoliksi.

Mutta ohjustentorjuntajärjestelmien (joista valtaosa tulee Yhdysvalloista) ostaminen taas ei saisi meitä liittoon Yhdysvaltojen kanssa eikä suututtaisi Venäjää.

Aargh, sanoo hämmentynyt lukija ja ottaa lisää buranaa.

HX-hanke eli pelkältä kertaostohinnaltaankin jo 10 miljardin euron kilpailu Suomen Hornet-hävittäjien seuraajaehdokkaista herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Mutta jotain logiikkaa vastustuksestakin ja vastustajien argumenteista olisi kiva löytää.

Muutakin kuin se, että Yhdysvallat on suuri saatana, jonka sotateollisen koneiston salaiset valtapyrkimykset Suomen kautta uhkaavat maailmanrauhaa.

HX-hanke on turha ja väärä, sanovat geopoliittiset sedät

Raportti uusien hävittäjien hankinnasta (Into Kustannus 2021) antaa puheenvuoron niin geopoliittisille sedille, hivenen turhautuneille entisille sotilaille kuin suomettumisen aikaan kaipaileville anti-imperialisteillekin.

Jokainen on saanut ilmeisen vapaat kädet kuvata laveasti sitä, miksi hävittäjien uusimisesta pitäisi luopua.

Moni aloittaakin katsauksensa kertomalla, miten tsaarien ajoista asti suomalaiset ovat olleet turvallisuuspolitiikassaan totaalisen tyhmiä, väärässä tai molempia. Paitsi Kekkosen aikana, jolloin kaikki oli hyvin ja Suomi pysyi puolueettomasti ulkona suurvaltojen kiistoista. (Joo, todella hyvin pysyikin.)

Jo nykyiset Hornet-hävittäjät ovat liitopommeineen ja täsmäaseineen väärä valinta.

Entinen Moskovan-suurlähettiläs Heikki Talvitie kauhistelee kirjassa, että ”tähän asti Suomella ei ole ollut aseistusta, jonka tuhovoima ulottuisi alueemme ulkopuolelle”.

Väite ei ihan kestä faktantarkistusta. Jopa vuoden 1902 mallinen kenttätykki pystyy ampumaan naapurien puolelle, jos sen työntää riittävän lähelle raja-aluetta. Raketinheittimistä puhumattakaan.

Mutta tällaiset puolitotuudet sopivat valittuun narratiiviin: Suomea ollaan viemässä hyökkäyssotiin ja nimenomaan Amerikan vasalliksi.

Pisimmälle tämä menee Hornet-allergikkona tunnetun tietokirjailijan Pentti Sainion tekstissä. Hän on aiemmin paljastanut omissa kirjoissaan, että Suomi toimii Yhdysvaltain pommituslentäjien varareservinä: Hornet-kuskeja koulutetaan salaa Amerikan valloitussotia varten. Jos jenkeiltä loppuvat omat lentäjät, Suomi-pilotit astuvat remmiin ja pommittavat mitä Washington käskee.

Samaa näkemystä hän toistaa tässäkin: valmistaudumme hyökkäämään itään. Siinä taas lyödään päätä Karjalan mäntyyn, koska Venäjän aseet ovat parempia kuin mitkään muut.

”Sokeaa rämäpäisyyttä tarvitaan lennettäessä kohti Venäjän maalta, mereltä ja avaruudesta käsin toimivaa ilmatorjuntajärjestelmää, jota asiantuntijat pitävät maailman tehokkaimpana ja kattavimpana”, Sainio kertoo.

Näkemys on aivan kuin venäläisten S400-ohjusvalmistajien mainospuheista kopioitua. Mutta se on kai sitä parempaa liioittelua, verrattuna vaikka Lockheed Martinin katteettomiksi haukuttuihin mainospuheisiin.

HX-hanke perustuu vanhanaikaiseen taktiikkaan

Kirjassa ääneen pääsevät myös Suomen sotilastekniikan, -taktiikan ja -strategian tunnetuimmat toisinajattelijat.

Everstiluutnantti evp Tuomo Hirvonen kertoo, että Suomen ilmavoimien hävittäjätaktiikka on tyystin vanhanaikaista. Kuulemma jo Falklandin sodassa 1982 hävittäjien ilmataisteluohjukset osoittautuivat niin ilkeiksi, että vastustaja putosi aina kun ohjus tuli hollille.

”Se tarkoitti luopumista hävittäjien keskinäisistä kaksintaisteluista. Ilmataisteluja ei tämän jälkeen ole nähty muualla kuin elokuvissa.”

Hän jättää sujuvasti mainitsematta, että kaikki suurvallat ovat silti pitäneet hävittäjissään tykkiaseistuksen juuri niitä kaartotappeluita ja muita ampumistarpeita vasten – koska ohjuksensa ammuttuaan hävittäjä olisi aseeton.

Eikä mistään taistelumuodosta ole sinänsä luovuttu. Samasta syystä Suomessakin esikuntaupseereillekin jaetaan sotatilanteissa pistooleita, vaikka kyseinen ase on niissä tehtävissä aika hyödytön muuten kuin paperipainona.

Ilmatorjunnan tunnetuin ohjususkovainen, eversti evp Ahti Lappi muistuttaa, että ilmatorjunta ja ohjukset pudottavat hyökkääjät, eikä hävittäjillä tee muutenkaan mitään esimerkiksi azerien ja armenialaisten taannoisessa sodassaan käyttämiä tappajalennokkeja vastaan.

Ohjustentorjuntajärjestelmiä sen sijaan pitäisi ostaa, huolimatta siitä että nekään eivät toimi sataprosenttisesti.

Suuri osa kirjoittajista tuntuu uskovan, että puheet Hornetien metalliosien väsymisestä tai lento- ja operointiturvallisuuden vähenemisestä ovat vain hämäystä. Harva heistä ehkä suostuisi kuitenkaan itse ajamaan tuhatta ja sataa autolla, joka on suunniteltu 1970-luvulla ja valmistettu 1990-luvulla, kuten Suomen Hornetit.

Kaiken takana on paha suurvalta – se läntinen

Mutta näkyvin, koko teoksen läpikäyvä tendenssi on monen kirjoittajan ilmeisen aito pelko ja usko Yhdysvaltain maailmanvalloitusaikeista.

Joe Bidenin johtama USA uhkaa maailmanrauhaa ja lisää pelkkää piruuttaan jännitystä kaikkialla. Venäjä vain puolustaa aluettaan ja valvoo oikeutettuja turvallisuusetujaan.

Se, että Venäjä tekee sitä muun muassa oppositiojohtajiensa alushousuja myrkyttämällä, lähettämällä salamurhaajia Euroopan maihin iskuretkille, ampumalla alas matkustajakoneita, valtaamalla naapurimaidensa alueita, tukemalla Valko-Venäjän tai Syyrian hirmuvaltiaita, tuntuu olevan useimmille kirjoittajille sivuseikka.

Tässä kirjassa niitä ”Venäjän sisäisiä asioita” on turha mainita kuin korkeintaan häveliäissä sivulauseissa.

Jas Gripen on monen kirjoittajan mielestä vähemmän paha kuin jenkkihävittäjät. © Otavamedia / Erik Tiessalo

Miksi maallikkoja ei kuunnella?

Kirjoittajat ihmettelevät, miksi hävittäjähankinnoista puhuminen on jätetty vain sotilaiden huoleksi – ja miksi kansalaiskeskustelussa ääneen eivät pääse maallikot: esimerkiksi taiteilijat, rauhanjärjestöt, tieteentekijät, historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät.

Nämä kulttuurin, tieteen ja politiikan toimijat julkaisivat kyllä joulukuussa vetoomuksen siitä, että HX-kauppoja on lykättävä tai niistä on luovuttava kokonaan.

En muista, että samat ihmiset olisivat nyt pandemian aikana valittaneet, että koronaviruksen lääketieteellisistä vastatoimista ja rokotuksista päättävät vain lääkärit, epidemiologit ja THL:n asiantuntijat.

Ja nythän he saavat äänensä kuuluviin, tälläkin kirjalla. Tuskin kukaan on erityisesti kieltänyt tai estänyt heitä puhumasta HX-hankkeestakaan.

Hyvää ja tarpeellista kritiikkiä kaupan outouksista

Onneksi vastapainona kirjan tekijöissä on myös analyyttisen objektiivisesti ulko- ja kauppapolitiikkaan, hankkeen kansantaloudellisiin kustannuksiin, lentokonevalmistajien mahtipontiseen PR-rummutukseen sekä sotateknologiaan suhtautuvia tutkijoita.

Näissä teksteissä on monia mielenkiintoisia katsauksia, eivätkä he jaa hävittäjäkaupan tekijöitä valmiiksi oletettuihin hyviksiin ja pahiksiin, vaikka vastustaisivatkin hanketta.

Kirjan monessa luvussa puidaan hyvin ammattitaitoisesti HX-hankkeen kummallisuuksia, aina kenraalikonsultoinnista eri valmistajien mainostyyleihin asti.

Osa lentokonefirmoista markkinoi tuotteitaan tunteisiin vetoavalla hurmahenkisellä kuvastolla, jota sietääkin analysoida.

Tottahan on, että ainakin pilotit suhtautuvat kulkuneuvoihinsa vähän samalla tavalla kuin intohimoiset autofanit eri brändeihin. Audi-fani ei pidä Bemaria minään, ja kumpikin pahastuu jos ulkopuolinen tarkkailija huomauttaa, että paremmat takatilat ja suorituskyvyt voivat löytyä farmari-Skodastakin.

Näitä valitsijoiden henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden vaikutuksia pitäisi näin suuresta hankinnasta ilman muuta karsia – ja niistä olisi puhuttava huomattavasti avoimemmin kuin mitä nyt tapahtuu.

Joka tapauksessa kirja on monessakin mielessä mainiota luettavaa turvallisuuspolitiikan nojatuoliasiantuntijoille – se antaa kattavan kuvan siitä, millaisia perusteluita hankkeen inhoajat tulevat lähikuukausien ajan näkökulmilleen tarjoilemaan.

© Into Kustannus

Raportti uusien hävittäjien hankinnasta

Toimittanut Kimmo Kiljunen

Into Kustannus (2021)
484 sivua
Painopaikka Riika.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Tuomo Hirvonen on maavoimien mies. Mitä hän todella tietää ilmavoimien tarpeista?
Tuo ”raportti” hävittäjien hankinnasta näyttää olevan suomettuneiden setien epätoivoinen viimeinen yritys olla Venäjän puolella Suomea, omaa isänmaataan vastaan.

Ei ole mitään takeita siitä, että nuo Venäjän ohjukset toimivat tosipaikassa.

Hävittäjähanketta sen paremmin kuin USA:n pyrkimystä pitää maailma hanskassaan ei saa kritisoida, meinaa tolkun henkilö.
Myöskään hankkeen maksajilla ei ole asiaan sananvaltaa, suu kiinni ja lompsa levälleen.
Disinformaatiota on väite että Venäjä olisi ampunut matkustajakoneen alas, Syyrian tapauksessa kannattaa Bidenin ihannoijan muistaa että kuka ketkäs ne tukivatkaan jihadistien vallankaappausyritystä? Sun muita vallanvaihtoja?
Ja miksi Venäjän ”sisäiset asiat” olisi mainittava tässä yhteydessä?
Meinaako tolkun henkilö, että kun Venäjällä on ””kalsarimyrkyttäjiä”, Suomen tulee hankkia kalleimmat amerikkalaiset koneet ja ohjukset? Saataisiinko niillä Venäjän oppositiolle voimaa ja Putin kumartamaan Suomea?
Termillä ”geopoliittiset sedät” Korhonen pyrkii halveeraamaan niitä jotka käsittävät Suomen olevan kuitenkin vain rääpäle ison naapurin vieressä. Jos sota alkaisi, sitä käytäisiin myös Suomen maaperällä, ihan riippumatta siitä kuinka amerikkalaiset lelut hankitaan. Se on realismia, ei ”geopoliittisten setien” kuvitelmaa.
Nykyään näitä Korhosen kaltaisia EU:n ja amerikkalaisten selän takaa huutelijoita tuntuu riittävän. Uholla voi nostaa omaa profiiliaan ja esittää miehekästä ja isänmaallista.

Nimimerkit ’Entinen rauhanturvaaja’ ja ’Veeti Kallonen’ vaikuttavat lähinnä putinuskovaisilta ja Venäjän trolleilta! Kaikki validi informaatio viittaa siihen, että venäläiset sotilaat, eli ’Venäjä’ kävi Itä-Ukrainan maaperällä ampumassa siviilimatkustajakoneen ohjuksella alas – ettei kyseessä olisi Venäjä, on saivartelua! Visiointi USAn hankkeesta Venäjän valloitukseen on myös harhaista, ja toivottavasti lääkittävissä olevaa, lähinnä patologista tajunnan vääristymää: USAn hallinto on avoimesti nimennyt Kiinan merkittävimmäksi uhakseen, Venäjä on lähinnä seurattava uhkatekijä.

Yhdysvallat haluaa käyttää Suomea ”platformina” (alustana) hyökkäyksessään Venäjää vastaan. Siinä koko totuus kiteytettynä.

Suomalaisia yritetään totututtaa pikkuhiljaa salakavalasti jenkkijoukkojen toimintaan Suomessa mukamas ”yhteisharjoittelun” tms. nojalla ja sitten tilanne kuitataan lopulta meille ”näinhän me ollaan toimittu jo vuosia” kruunauksella. Ihan kusetusta koko kuvio ja laskelmoitu juttu Puolustusvoimien pääesikunnan ylimielisten upseerien päänupeista.

Suomen perimmäinen ongelma on se, että täällä häntä heiluttaa koiraa eikä toisinpäin. Puolustusvoimat eivät tosiasiassa noudata saati kunnioita demokratian pelisääntöjä vaan kokevat tietävänsä kaikesta kaiken demokraattisia päätäntäelimiä paremmin.

Täällä on kyllä korkeatasoista kommentointia suoraan Putinin faniryhmästä: perusteluja ei ole, vaikka kovia väitteitä sataa. Kommentoijien mukaan jostain tuntemattomasta syystä USA haluaa sotia Venäjää vastaan ja tarvitsee siihen mukaan pikkuvaltion eli Suomen. Venäjä on puolestaan rauhanomainen valtio, joka nyt vain sattuu jatkuvasti rikkomaan kansainvälistä lakia ja ihmisoikeuksia kotimaassa ja ulkomaillakin. Osuu hienosti Venäjän imagokampanjaan ydinlauseisiin, joita toistelemalla ilman perusteluja yritätte tehdä niistä totta.

Hävittäjähankinnoissa on kyse talous-, ja geopoliittisesti jännitteisistä linjavaihtoehdoista:

1- Haluaako Suomi vastaisuudessakin tukeutua USA:n puolustusteolliseen kompleksiin (toimittajavalintana BAE ja/tai Yhdysvaltalaiset yhtiöt kuin myös tuoreeltaan Yhdysvaltojen kontrolloimaan puolustusteolliseen kompleksiin siirtynyt Saab)

2- tai haluaako Suomi vastaisuudessa a)tukeutua tai b) erityisesti työllisyyssyistä suoran omistuksen kautta liittyä Saksan, Ranskan ja Espanjan kontrolloimaan eurooppalaiseen AIRBUS puolustusteolliseen kompleksiin.

Suomen väestöön suhteuttettuna poikkeuksellisen korkeiden puolustusvälineiden hankintavolyymien perusteella Suomelle olisi 2b vaihtoehdossa perusteltua harkita n. 4%n osakkuutta (sama kuin Espanja) Airbus konsernissa. Tämä osakkuus oikeuttaisi nyt yhtiössä vallitsevan konsortiosopimuksen puitteissa ja Airbus konsernin nykyvolyymeillä noin 12000 pysyvän Airbus konsernin avaruus- ja ilmailutoimialan korkean teknologian työpaikan kehkeytymistä Suomeen arviolta 5 vuoden tähtäimellä.

Alihankintojen ja kerrannaisvaikutusten kautta kokonais-työllistämisvaikutus olisi silloin hyvinkin 4 kertaa suurempi. Suomessa on alan osaamiskeskittymiä erityisesti Pirkanmaalla ja Oulussa. Toimiala työllistää nykyään Suomessa noin 1500 työntekijää.

Avaan alla näiden vaihtoehtojen taustoja hieman laajemmin.

I Eurofighter GMBH

Suomelle tarjottava Eurofighter on -80 luvulla syntyneen ja nyt jo elinkaarensa loppuvaiheessa olevan Eurofighter GMBH teknologiakonsortion hankintayhteistyön ” viimeisiä häntiä”.

Teknologian omistavan saksalaisen Eurofighter GMBH yhtiön osakkaat ovat : Saksa, ja Espanja ( Ranskan kanssa yhteisomistetun ) Airbus SE eurooppayhtiön kautta, Italia Leonardo yhtiön kautta, UK BAE yhtiön kautta. Osakkuuksien suuruus määräytyi konsortio-sopimuksen tekemisen yhteydessä annettujen maakohtaisten alustavien hankinta-aikomusten – s. o. konetoimituksia kpl vuoteen 2020 mennessä – suhteessa.
Eurofighterin teknologiat juontuvat näinollen käytännössä Airbus, Leonardo ja BAE konsernien teknologioihin. Koneen valmistuksen suorat työllisyysvaikutukset jakaantuvat konsortiosopimuksen mukaisesti osakkuuksien suhteessa osakasvaltioihin. Osakasyhtiöillä/ valtioilla on oikeus edustaa ja myydä tätä Eurofighter teknologiaa kolmansiin maihin – tästä juontuu BAE konsernin tarjous Suomelle ja se tosiasia, että mahdollisen kaupan työllisyysvaikutukset kohdistuisivat UK:n rinnalla Italiaan, Espanjaan, Saksaan ja myös Ranskaan.

II Rafale/Airbus/Dassault
Saksan, Ranskan ja Espanjan keskenään kontrolloima ja tuotannolliset investointinsa omistajavaltioihin allokoiva (valtiot omistavat yhteensä n. 26 % yhtiön koko osakekannasta, kontrolloivat osakkeet eivät ole julkisessa kaupankäynnissä) avaruus- ilmailu-ja puolustusvälinekonserni Airbus SE on Eurofighter GMBH:n ohella myös merkittävä vähemmistö-osakas ja teknologiatoimittaja ranskalaisessa Rafale koneita valmistavassa Dassault konsernissa.

Saksa, Ranska ja Espanja muodostivat tunnetusti 2018/2019 konsortion seuraavan sukupolven hävittäjäteknologian kehittämiseksi (ensimmäinen prototyyppi ilmassa vuonna 2026, ensimmäiset toimitukset 2040). Hanke toteutetaan Airbus ja Dassault konsernien yhteistyönä. Tämänkin hankkeen työllisyys- ja teknologia vaikutukset allokoidaan osakasmaihin heidän Airbus osakkuuksiensa suhteessa (Saksa ja Ranska kumpikin n. 11/26 osaa ja Espanja n. 4/26 osaa). Näinollen Suomen Rafale valinta olisi Saksalle, Espanjalle ja Ranskalle Eurofighter valintaa strategisesti suotavampi ratkaisu.

III BAE/Lockheed-Martin F-35/Typhoon-Gripen
UK oli vuoteen 2012 Ranskan, Saksan ja Espanjan rinnalla Airbus konsortion perustajaosakas englantilaisen BAE konsernin omistuksen kautta.

Tämä geopoliittisesti keskeinen eurooppalainen teknologiayhteistyö päättyi kuitenkin äärimmäisen jännitteisesti UKn vaatimukseen Airbus osakkeidensa lunastuksesta kun muut omistajavaltiot kansleri Merkelin suulla eivät hyväksyneet UK:n tuolloin vaatimaa BAEn ja Airbusin fuusiota.

Ranskan, Saksan ja Espanjan vastustus pohjautui painaviin geopoliittisiin ja teknologiastrategisiin tosiasioihin;
BAE yhtiö oli Yhdysvaltalaisen tytärkonserninsa kautta jo tuolloin tosiasiallisesti muodostunut Yhdysvaltain kontrolloimaan puolustusteollisen kompleksin avaintoimijaksi- BAE toimittaa tunnetusti mm. 50% Lockheed -Martin F35 hävittäjän teknologiasta. Tämä poikkeuksellinen BAE:n strateginen alihankkijuussuhde Yhdysvaltoihin- joka muutoin kieltää strategisen varusteluteknologian hankkimisen muilta kuin Yhdysvaltalaisilta yrityksiltä- perustuu Yhdysvaltojen poikkeukselliselle päätökselle sallia myös UKn ja sen yritysten toimia Pentagonin strategisen teknologian alihankkijana. Tämän poikkeuksellisen järjestelyn USA perustaa toisesta maailmansodasta juontuvalle maiden väliselle ” special relationship” strategiselle suhteelle.

Saksa, Ranska ja Espanja näkivät oikeutetusti ehdotetun fuusion USAn peitellyksi pyrkimykseksi UKn ja BAEn kautta saada kontrolliinsa myös voimakkaaksi ja itsenäiseksi kehittynyt eurooppalainen avaruus- ja ilmailuteknologia. Airbusin menestyksestä siviili- ilmailussa juontuu mm. suurten Yhdysvaltalaisten lentokonevalmistajien Lockheed ja McDonnel-Douglas häviö. Saksan, Espanjan ja Ranskan Airbus teknologia-yhteistyön seurauksena Euroopassa on miljoonia korkean teknologian työpaikkoja, jotka ilman sitä olisivat Yhdysvalloissa.

BAE on sittemmin hankkinut kontrolloivan vähemmistö-osakkuuden italialaisessa Leonardo puolustusvälineyhtiössä . Toissa syksynä julkistettiin lisäksi, että BAE ja ruotsalainen SAAB konserni ( käytännössä Ruotsin ja UK:n valtiot) olivat sopineet strategisesta yhteistyöstä seuraavan sukupolven Typhoon/Gripen hävittäjän kehittämisestä. Tämä yhteistyösopimus siirsi Ruotsin ja SAABIN lopullisesti osaksi Yhdysvaltojen puolustusvälinekompleksia.

Valtioneuvoston kanslian koordinoimana (s.o. pääministerin johdolla) tulisikin Pariisin, Berliinin ja Madridin lähetystöjen tuella teettää esiselvitys Airbus yhteistyön työllis-taloudellisesta logiikasta ja edellytyksistä Suomen mahdolliselle osakkuudelle sekä valtiovarain- ja työ- ja elinkeinoministeriön tuella arvio tämän osakkuuden mahdollisista työllisyys- ja valtiontaloudellisista vaikutuksista.

Tuo ”raportti” hävittäjien hankinnasta näyttää olevan suomettuneiden setien epätoivoinen viimeinen yritys olla Venäjän puolella Suomea, omaa isänmaataan vastaan. Olen samaa mieltä/Petri Huttunen (Kouvolan seudun perussuomalaiset)

Mitä helikopterihin tulee; Taisteluhelikoptereita on myös Armenialla, Azherbaitsanilla, Israelilla ja monella Euroopan mailla sekä Etelä-Afrikalla. Näissä maissa ne puolustavat omaa maataan ja tarjoavat suorituskyvyn, mitä muuten ei olisi. (Suomi antoi EU-rahaa myös Italialle, jolla on 60 taisteluhelikopteria. Suomella ei ole varaa ensimmäiseenkään. Koko EU-tuella voitaisiin ostaa n. 125-150 taisteluhelikopteria.) Kuka hyökkää maahan, jolla on 150 taisteluhelikopteria? Miksi muut saavat suomalaisilta oikeuden ostaa aseita ja olla sotahulluja? Suomi ei saa edes rajojaan laittaa kiinni ja ostaa edes käsiaseita. Annammeko me Suomalaiset toisille kansoille oikeuden aseiden käyttömoraaliin, mutta Suomalaisen ja Suomen on käännettävä toinen poski. Muilla mailla on näköjään oikeus toisenlaiseen väkivaltamoraaliin.

Paljon nimittelyä, vähän asiaa. Vaikka hävittäjäkaupat on päätetty vähin äänin.

Ihmeohjukset…vähemmän paha…on täysin asiantuntematon artikkeli tässä käsillä

Kiitos hyvästä artikkelista. Jää Kiljusen ja muiden toisinajattelijoiden raapustukset minulta ostamatta. Aivan käsittämätöntä kierrätysjätettä.

En pysty ymmärtämään näiden itämielisten ajatusta siitä, että kun siellä rajantakana on kuitenkin paremmat ja isommat aseet, että sen takia meidän ei kannata satsata puolustukseemme. Mikä on sitten vaihtoehto? Kääntyä selälleen kuin koira ja liittyä vapaaehtoisesti sosialistitasavallaksi osaksi tulevaa uutta ja uljasta sovjet-liittoa?

Minun mielestäni Suomen kannattaa ostaa parasta mitä käytettävissä olevalla rahalla saa. Tehdään tänne tunkeutuminen niin kipeäksi, että suurikaan mahti ei sitä maksua halua maksaa.
Mutta mitäpäs minä tiedän, kun amerikkalaiset ovat lahjoneet minut antamalla lippalakin lentonäytöksessä.

Vastaa käyttäjälle Santa Claus Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X