Dokumenttiprojekti: Pienet taistelijat

Dokumentaristi Marja Kurikka on tottunut käsittelemään vaikeita asioita elokuvissaan. Tällä kertaa hän tarttui kaikkein vaikeimpaan aiheeseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Dokumentaristi Marja Kurikka on tottunut käsittelemään vaikeita asioita elokuvissaan. Tällä kertaa hän tarttui kaikkein vaikeimpaan aiheeseen.
(Päivitetty: )
Teksti: Henri Waltter Rehnström

Mikä voisi olla pahinta, mitä minulle voisi sattua? Tämä oli kysymys, jota ohjaaja Marja Kurikka pohti lopetellessaan viimeisintä elokuvaansa, asunnottomuudesta kertovaa dokumenttia Ilman kotia (2016).

Vastausta ei ollut kovinkaan vaikea löytää. Jos lapsi kuolisi tai sairastuisi vakavasti. Se olisi pahinta.

Samoihin aikoihin, kun Kurikka pohti asiaa, erään tuttavan vauva kuoli. Toinen tuttava puolestaan synnytti vakavasti sairaan lapsen. Enää ei ollut epäselvää, mistä Kurikka halusi tehdä seuraavan elokuvansa.

Näin syntyi Pienet taistelijat, dokumentti, jossa seurataan viiden lapsen ja heidän perheensä taistelua vakavaa sairautta vastaan. Laina, Mico, Jesse, Axu ja Aisha. He ovat dokumentin päähenkilöt. Vanhin on neljätoista, nuorin vasta parivuotias.

Tärkeät pienet ilot

Todellakin. Vaikea on löytää aihetta, joka vakavuudessaan vetäisi vertoja Pienille taistelijoille. Tästä huolimatta Kurikka ei halunnut tehdä nyyhkyelokuvaa. Hän yritti ennen kaikkea tavoittaa perheiden arkiset hetket, niihin kätketyt pienet ilot.

”Vaikka lapsi on vakavasti sairas, se ei tarkoita sitä, että syöpä olisi koko ajan puheenaiheena. Perheiden jokapäiväisestä elämästä löytyi paljon hienoja yhteisiä hetkiä.”

”Sairastavien lasten jatkuva iloisuus vahvisti myös vanhempia. Eräskin isistä sanoi, että jos kaksivuotias jaksaa tämän kaiken, niin kyllä minunkin täytyy”, Kurikka kertoo.

”Vain kausiflunssaa”

Elokuvan lapset ja heidän perheensä löytyivät syöpää sairastavien lasten valtakunnallisen yhdistyksen, Sylva ry:n kautta. Sairauden kanssa kamppailevia perheitä olisi ollut tarjolla useampiakin, mutta lopulliseen elokuvaan Marja Kurikka valikoi mahdollisimman paljon toisistaan eroavat tapaukset.

”Elokuvaan osallistuminen oli myös perheille erittäin tärkeää. Näin he saivat mahdollisuuden kertoa omasta tilanteestaan ja jakaa omia tuntojaan”, Kurikka sanoo.

Kurikka vaikuttui siitä, miten hienosti terveydenhuolto Suomessa toimi, ainakin diagnoosin teon jälkeen. Hoito, mitä syöpäpotilaat saivat, oli ensiluokkaista. Mutta varsinaisen diagnoosin saaminen ei aina sujunut niin kovin hyvin.

”Useampi elokuvaan osallistuvista lapsista sai leukemiadiagnoosin yksityiseltä lääkäriltä. Julkisella puolella sairauteen liittyvä jatkuva nuha ja muut vilustumisoireet tulkittiin monesti vain kausiflunssaksi”, Kurikka kertoo.

Pienet taistelijat, 20.3., klo 21.30, TV1

X