Elokuva-arvio: Kulkurin masurkka on kiinnostava esimerkki siitä, miten suomettuminen näkyy varhaisissa kotimaisissa värifilmeissä

Kulkurin masurkka on kuvattu Sovcolor-tekniikalla, jota Neuvostoliitto kaupitteli Suomen elokuvamarkkinoille 1950- ja 1960-lukujen taitteessa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sakari Jurkka ja Elina Salo pistävät tanssiksi.

Kulkurin masurkka on kuvattu Sovcolor-tekniikalla, jota Neuvostoliitto kaupitteli Suomen elokuvamarkkinoille 1950- ja 1960-lukujen taitteessa.
Teksti:
Henri Waltter Rehnström

Aarne Tarkaksen ohjaama Kulkurin masurkka (Suomi 1958) on köyhän miehen versio Kulkurin valssista (1941).  Elokuvassa Sakari Jurkan esittämä nuori kiertolainen matkaa halki kesäisen Suomen lauleskellen ja naisia vikitellen.

Fennadan tuottama Kulkurin masurkka on kuitenkin kiinnostava esimerkki siitä, miten suomettuminen näkyy varhaisissa kotimaisissa värifilmeissä. Elokuva on kuvattu Sovcolor-tekniikalla, jota Neuvostoliitto kaupitteli Suomen elokuvamarkkinoille ahkerasti 1950- ja 1960-lukujen taitteessa.

Fennadan lisäksi erityisesti Suomi-Filmi innostui Sovcolorista. Suomen Filmiteollisuus ja aikansa merkittävin indietuottaja Veikko Itkonen eivät lähteneet tähän mukaan vaan toteuttivat värifilminsä länsimaisella Eeastmancolorilla.

Idän ja lännen värierot ovat selkeitä: Sovcolor on ilmeeltään haaleampi kuin värikylläinen Eastmancolor. Suomettuminen ei väritekniikan kohdalla onnistunut. Sovcolorin elinkaari jäi lyhyeksi, kun taas Eastmancolor vakiintui yleiseksi tekniikaksi tulevissa kotimaisissa värielokuvissa.

✪✪

Kulkurin Masurkka, torstaina 20.06 klo 13.30, TV1

Lue myös: Matti Kassila ja Aarne Tarkas uudistivat Suomen elokuvateollisuutta – Näistä asioista ja teoksista 100 vuotta sitten syntyneet muistetaan

X