Lo and Behold on Werner Herzogin dokumentti internetistä

Werner Hertzogin teki internetistä kertovan sirpaleisen dokumentin, joka lähestyy aihetta usein humoristisella otteella. Lopullisia vastauksia ei saada, mutta kyseenalaistaminen on tärkeää.

Saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog teki läpimurtonsa 1970-luvulla samassa (länsi) saksalaisen elokuvan uudessa nousussa kuin myös Rainer Werner Fassbinder, Volker Schlöndorff ja Margarethe von Trotta.

Herzog (s. 1942) tekikin parhaat näytelmäelokuvansa 1970-luvulla, esimerkiksi sellaiset kuin Aguirre – Jumalan viha (1972), Kaspar Hauserin tapaus (1974) ja Woyzeck – kidutettu (1979). 2000-luvulla hän on kunnostautunut enemmän dokumenteilla.

Herzogin dokumentit ovat enemmän henkilökohtaisia elokuvaesseitä kuin faktapohjaisia esityksiä. Hän on tehnyt dokumentteja muun muassa luolamaalauksista, Siperian ihmisistä, harmaakarhuja rakastaneesta ja niiden uhriksi joutuneesta miehestä, tulivuorista ja siitä, mikä saa ihmisen tappamaan toisen ihmisen.

Internetin mahdollisuudet ja vaarat

Lo and Behold (2016) on Herzogin dokumentti internetistä. Ohjaaja itse esittäytyy siinä kuvan ulkopuolella haastattelijana ja kommentaattorina, oman sukupolvensa edustajana, joka ei välttämättä tiedä aiheesta kovin paljon. Hänen asiantuntijoille esittämät kysymyksensä ovat usein humoristisia tai tahallisen naiiveja.

Itse asiassa uusintana esitettävä Lo and Behold onkin sävyiltään aika kepeä. Se jakaantuu 10 lukuun, joissa Herzog kyselee ihmisiltä muun muassa internetin synnystä, sen mahdollisuuksista ja vaaroista, internetistä Marsissa ja viimein siitä kehittyykö internet niin pitkälle, ettei ihmisyksilö enää toisten kaltaistensa seuraa tarvitsekaan.

Dokumentin esseemäinen tyyli ja sen lukuisat kysymykset tekevät siitä pakostakin hieman sirpaleisen ja pintapuolisen. Herzog ei varsinaisesti paneudu mihinkään aihealueeseen, vaan vain pyyhkäisee yhtä ja siirtyy seuraavaan.

Tosin jotkut jaksot jäävät mieleen, kuten auto-onnettomuudessa tyttärensä menettäneet vanhemmat, jotka alkoivat saada sähköpostissa karmaisevia onnettomuuspaikalta otettuja kuvia kuolleesta lapsestaan ilkeiden viestien kera.

Se toimii esimerkkinä internetin kielteisistä puolista, kuten myös tähtitieteilijöiden sanoma siitä, että tarpeeksi suuri roihupurkaus auringosta kaataisi koko internetin ja yhteiskunnat olisivat vaikeuksissa koska mitään vanhoja tukijärjestelmiä ei enää ole.

Inhimillisyyttä ei voi korvata koneilla

Dokumentissa vaihtelevat yltiöoptimistiset utopiat ja suuri epävarmuus internetin suhteen. Kaikki on kehittynyt niin odottamattoman nopeasti, ettei kukaan voi sanoa varmuudella mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tuleeko esimerkiksi tekoälystä ihmiskunnan suurin apu vai sitä älykkäämpi, vallan ottava hirviö?

Lo and Beholdissa Herzog ei etsi lopullisia vastauksia, koska niitä ei ole. Mutta kyseleminen ja kyseenalaistaminenkin on tärkeää.

Dokumentti loppuu siihen, kun työtään häiritseviltä radioaalloilta suojaavassa ympäristössä avaruuden signaaleja etsivät tutkijat laulavat nuotiolla Salty Dog Bluesia. Liekö se Herzogin kommentti internetistä: inhimillisyyttä ja ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ei voi konein korvata.

Lo and Behold, ma 23.7, klo 21.30, TV1