Ruben Stiller aloittaa uuden ohjelman – radiossa: ”Peli meni niin kovaksi, että jouduin miettimään asioiden tärkeysjärjestystä”
Ironinen narri tuntee itsensä nykyilmapiirissä ulkopuoliseksi.
Ruben Stiller iloitsee siitä, että tunnin radio-ohjelmassa voi tarpeen vaatiessa vähän rönsyilläkin.
Yleisradion journalismi oli noin vuosi sitten melkoisessa myllytyksessä.
Pääministeri Juha Sipilän vaatimukset Ylen uutisointia kohtaan ja päätoimittaja Atte Jääskeläisen toimitukselliset ratkaisut johtivat umpikujaan, jonka seurauksena toimittajia irtisanoutui Ylestä. Myöhemmin lähti myös Jääskeläinen.
Myrskyn silmässä oli myös Ruben Stiller, joka jätti keväällä Pressiklubin vetämisen, mutta pysyi Yleisradion leivissä. Vuoden takaisista tapahtumista Stiller on puhunut avoimesti, mutta nyt hän haluaa katsoa eteenpäin.
”Viime keväänä tilanne oli se, että minä olin aikaisemmin saanut lievän sydänkohtauksen, enkä halunnut saada toista. Peli meni niin kovaksi, että jouduin miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Tietyllä tavalla tuntuu, että niistä tapahtumista on jo tuhat vuotta”, Stiller sanoo.
Jo viime keväänä Stiller puhui halustaan jatkaa töitään radion puolella.
Pressiklubissa lopettamisen jälkeen häntä on voinut kuunnella lähinnä kerran viikossa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä, jossa paneelin jäsenet perkaavat ajankohtaisia aiheita. Sen tekeminen oli Stillerille varsinainen henkireikä viime kevään vaikeina aikoina.
”Suoraan sanottuna sen tekeminen on ollut minulle paratiisi. Pauli Aalto-Setälä ja ohjelman muu jengi luo sellaisen ilmapiirin, että sitä on todella hauska tehdä.”
Suomalaisuus puntarissa
Nyt Stiller aloittaa myös uuden omaa nimeään kantavan radio-ohjelman.
Tunnin pituisessa suorassa lähetyksessä pohditaan suomalaisuutta, julkisuutta ja muita ajankohtaisia aiheita Stillerille tyypillisellä ironisella vivahteella.
”Ironinen tyyli johtuu siitäkin, että koen olevani tässä ilmapiirissä Suomessa aika ulkopuolinen. Suomihan näyttää välillä siltä, että käynnissä on jonkinlainen regressio.”
Virallisia puhuvia päitä katsoessaan Stillerin tekee mieli kääntää kellot 70-luvulle.
Hän näkee, että menneisyydestä etsitään epätoivoisesti jonkinlaista jatkuvuutta ja turvallisuutta.
Hyvänä esimerkkinä tästä Stiller pitää Sauli Niinistön kannatuslukuja presidentinvaaleissa.
”Nyt sattuu olemaan niin, että ei presidentti tule meitä suojelemaan globaalin talouden suhdanteilta. Vähän minulle tulee presidentinvaaleista mieleen, että se oli diapamia kansalle”, naurahtaa Stiller.
Stiller haluaakin pohtia, mitä tarinaa suomalaisuudesta meille myydään. Kenellä on monopoli suomalaisuuden määrittelemiseen?
”Nythän suomalaisuutta peilataan arabimaista tulleisiin maahanmuuttajiin. Tässä suhteessa ohjelma tulee olemaan varmasti aika kriittinen. Se ei ainakaan edusta ’hurraa hurraa’ -isänmaallisuutta, vaan on enemmänkin ’heja Sverige’ -ohjelma.”
Stiller haluaa myös laajentaa näkökulmaa siihen kuinka julkisuutta voi käsitellä draamana. Esimerkiksi hän nostaa jälleen Niinistön.
”Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa analysoida julkisuuden tapahtumia jonkinlaisena teatterinäytöksenä. Minkälainen näytelmä on esimerkiksi presidentin vastasyntynyt lapsi ja sitä ympäröivä mediakohu. Mistä tässä näytelmässä on kyse? Haluavatko suomalaiset juhlia presidenttiä kuninkaallisena?”
Julkisuudesta puhuttaessa Stiller aikoo kutsua keskustelijoiksi dramaturgeja ja teatteriohjaajia.
Hän myös yrittää pitää mielessä sen, että ohjelmassa olisi keskustelijoina mukana nuoremman sukupolven edustajia, vaikka välillä saattaa toki olla vähän ukkokerhoakin.
Radiossa vapaampaa
Stiller aloitti aikoinaan uransa juuri radiossa, mutta on tehnyt parikymmentä viime vuotta töitä lähinnä television puolella. Yhtenä radion vahvuutena hän pitää televisiota rennompaa tunnelmaa.
”Haastateltavat puhuvat radiossa avoimemmin kuin televisiossa. Kamerat vaikuttavat jopa hyvin kokeneisiin esiintyjiin”, Stiller sanoo.
Radio antaa myös vapaammat kädet ohjelman tekemiseen.
Stiller kertoo, että Pressiklubin ajolista oli todella tiukka. Siinä ei ollut paljon mahdollisuutta improvisointiin. Tunnin radio-ohjelmassa taas voi vähän rönsyilläkin.
”Pressiklubissa tiesi kolmen neljän minuutin kohdalla, että jos keskustelu ei ollut alkanut virittyä, niin sitten se oli sellaista ohjelman pelastamista. Radiossa on pitkä dramaturgia, se on ihan toinen laji.”
Stiller inhoaa ohjelmansa ennakkomarkkinointia ja lupausten antamista, mutta kertoo tekevänsä parhaansa. Hän on valmistautunut kuuntelemalla suuren määrän BBC:n radio-ohjelmia.
Helmasyntinään Stiller pitää keskittymistä ensimmäiseen kysymykseen.
BBC:n ohjelmista on jäänyt mieleen se, kuinka tärkeää on keskittyminen jatkokysymyksiin. Hän toivoo olevansa niiden kanssa aiempaa parempi, muttei lupaa mitään.
”Toivon, että kuuntelijalla olisi ohjelmassa edes kerran kuukaudessa jonkinlainen oivalluksen hetki, mutta siitäkään en mene takuuseen.”
Ruben Stiller, ma 26.2. klo 15.02 Yle Puhe