Suorapuheinen Dame Angela Lansbury: ”Hahmoni tuomitsee muut helposti. Minä taas otan ihmiset sellaisena kuin he ovat. Olen liian vanha riitelemään”
Dame Angela Lansbury
Reilu kaksikymmentä vuotta sitten loppunut rikossarja Murhasta tuli totta takasi Angela Lansburylle, 92, mukavan elämän ja taiteellisen vapauden valita hänelle mieleisiä projekteja. Uusin on sivuosa minisarjassa Pikku naisia, jossa hän eläytyy uteliaaksi, tuomitsevaksi, temperamenttiseksi ja rikkaaksi Josephine March -tädiksi.
Sarja perustuu Louisa May Alcottin tyttökirjallisuuden klassikkoon. Neljän sisaruksen – Meg, Jo, Beth ja Amy – elämästä kertova tarina julkaistiin kahdessa osassa Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen vuosina 1868 ja 1869.
”En ole lukenut kirjaa”, Lansbury sanoo.
”Jostain syystä se meni minulta ohi. Ehkä sen takia, että nuoruuttani varjosti poliitikkoisäni vatsasyöpä, johon hän lopulta kuoli sekä toinen maailmansota, jota pakenin äitini ja kahden nuoremman veljeni kanssa Englannista Yhdysvaltoihin”, Lansbury kertoo Los Angelesissa. Pitkä elämä näkyy hänen kasvoiltaan ja kuuluu puheesta.
Uudessa kotimaassaan hän näki yhden tarinan monista filmiversioista, vuonna 1949 ilmestyneen, Elizabeth Taylorin tähdittämän elokuvan. Lansbury oli silloin jo itsekin arvostettu näyttelijä.
Kolme Oscar-ehdokkuutta
Los Angelesiin Lansbury muutti vuonna 1942. Ensin hän työskenteli myyjänä, kunnes sai sopimuksen Metro-Goldwyn-Mayer-studion kanssa. Ura alkoi lupaavasti. Lansbury sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa debyyttielokuvastaan, vuoden 1944 jännityselokuvasta Kaasuvalo. Silloin hän tutustui Ingrid Bergmaniin. Ystävyys kesti Bergmanin kuolemaan asti.
”Kopean palvelijan rooli oli mainio, ja kaikki auttoivat minua. Heistä olin hauska ja mielenkiintoinen tulokas alalle.”
Seuraavana vuonna hän sai toisen ehdokkuuden kauhuelokuvasta Dorian Grayn muotokuva. Sitten ura polki paikoillaan.
”Hukkasin kahdeksan vuotta elämästäni, kun jouduin tekemään sivuosia epäkiinnostavissa elokuvissa. Olin studiolle lähinnä rekvisiittaa. Haaveilin muutosta takaisin New Yorkiin ja paluusta teatterilavoille.”
Trilleri Mantshurian kandidaatti (1962) toi hänelle kolmannen ja toistaiseksi viimeisen Oscar-ehdokkuuden.
”Rouva Iselin hahmo oli niin ilkeä, että se shokeerasi jopa minua.”
Dame Angela Lansbury nähdään uudessa minisarjassa Pikku naisia, ja myös Murhasta tuli totta pyörii uusintana Frii-kanavalla. © FRII
Unohtumaton Jessica Fletcher
Lasten huumeongelmat varjostivat Lansburyn elämää seuraavan vuosikymmenen, ja hän muutti perheensä kanssa Irlantiin. Sarja Murhasta tuli totta vei hänet takaisin Los Angelesiin 1980-luvun alussa.
”Otin roolin vastaan, koska tarvitsin rahaa. Teatteri ja satunnaiset elokuvaroolit eivät elättäneet minua”, Lansbury kertoo.
”Matkan varrella murhamysteerejä kirjoittavasta Jessica Fletcher -hahmosta tuli fiksumpi ja enemmän minun oloiseni. Minua kutsuttiin usein kadulla Jessicaksi.”
Ohjelma oli perheprojekti. Anthony-poika ohjasi sarjaa, edesmennyt aviomies Peter ja poikapuoli David tuottivat sitä.
”Murhasta tuli totta on elättänyt minut hyvin ja antanut mahdollisuuden tehdä muita huonommin menestyviä projekteja”, hän sanoo ja nauraa päälle
Pikku naisia -sarjassa hänellä on pieni sivuosa. Siitä on veikattu hänelle Emmy-ehdokkuutta.
”Hahmoni tuomitsee muut helposti. Minä taas otan ihmiset sellaisena kuin he ovat. Olen liian vanha riitelemään”, suorapuheinen ja huumorintajuinen Lansbury sanoo.
Hänet nähdään loppuvuodesta sivuosassa musikaalielokuvassa Maija Poppasen paluu.
Pikku naisia, ti 5.6. klo 21.00 Tv1