Elokuva-arvio: Kirottu ammentaa kliseisistä aineksista onnistunutta kauhua

Ohjaaja James Wan lainaa taitavasti niin Poltergeistia (1982) kuin Manaajaakin (1973) elokuvassaan Kirottu (2013).

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Edes paranormaaleihin ilmiöihin erikoistuneen tutkijan (Vera Farmiga) kasvot eivät pysy peruslukemilla kummien tapahtumien keskellä.

Ohjaaja James Wan lainaa taitavasti niin Poltergeistia (1982) kuin Manaajaakin (1973) elokuvassaan Kirottu (2013).
Teksti:
Henri Waltter Rehnström

Perhe muuttaa uuteen taloon, jossa alkaa pian kummitella. Tämä lienee kauhuelokuvien kuuluisin ja kulunein asetelma. James Wanin ohjaama Kirottu (The Conjuring, USA 2013) on kuitenkin onnistunut saamaan vanhoihin kuvioihin uutta väriä. Elokuva kuuluu ohjaajansa kärkiteoksiin Saw’n ja Riivatun rinnalla.

Kirotussa Patrick Wilson ja Vera Farmiga esittävät paranormaaleihin ilmiöihin erikoistuneita tutkijoita, jotka kutsutaan paikalle, kun Perronin seitsenhenkisen perheen kotona alkaa tapahtua kummia. Tilanne perustuu väitettyyn tositapaukseen, mutta tämä toimii vain mainoskikkana. Tosiasiassa Kirottu kuvaa ihmisen sisällä asuvaa pahuutta.

Wan yhdistelee ohjauksessaan taitavasti Poltergeistia (1982) ja Manaajaa (1973) kääntäen kaiken lainaamansa edukseen. Tilanteisiin taitavasti reagoiva kameratyöskentely ja hiottu äänimaisema vievät kerrontaa eteenpäin. Miljöökuvaus on vahvaa, ja ensiluokkaiset näyttelijät tekevät henkilöhahmot eläviksi. Heidän kohtaloistaan välittää aidosti.

✪✪✪✪

Kirottu, lauantai 6.7. klo 21.00, Kutonen

Lue myös: Murhanauhat -true crimen viitoskaudella uhkaava musiikki soi ja ilmakamera vaeltaa pitkin pimeitä katuja

X