Mikä riittää, mitä on onni?
Kuluvan vuoden iloisin elokuvayllätys on ollut Matti Kinnusen esikoispitkä Miss Farkku-Suomi. Kotikatsomossa puolestaan alkaa Kinnusen uusi kuusiosainen sarja Elämää suurempaa, jonka kuvaama erilainen nuori Anssi Mäki (Jussi Nikkilä) pyörittää satoja miljoonia pörssipelissä.
On vuosi 2008. Anssi hoksaa ennen muita, että USA:sta on lähdössä liikkeelle sijoituspankkien kaatumisliike, joka voisi ulottua islantilaiseen Veröldiin. Veröld on ostanut Anssin työpaikan Fine Capin. Anssi aikoo hyötyä ”löyhästä rahasta, leikkirahasta, kuplarahasta” – kaikki termejä, joita ohjaaja Kinnunen käyttää johdannaisten vääristämästä taloudesta. Kovana tavoitteena on kikkailla niin sanotulla shorttaamisella jopa 150 miljoonaa euroa. Puhallusoperaatiossa auttaa toimittaja Jouni Väisänen (Mikko Virtanen).
Sarja starttaa tyystin toisenlaisesta, lannantuoksuisesta ympäristöstä. Vähällä kokemuksella, mutta rohkealla asenteella ratsastustilaa perustava Erika Leino (Misa Lommi) on 1990-luvun lamakiinteistöistä hyödyt repineen Eki Leinon (Matti Mäntylä) tytär. Anssi ja Erika alkavat seurustella, ja hevostila nousee tapahtumien keskusnäyttämöksi. Nähdään, miten Anssi saa talikon heiluttelemisesta rajut rakot käsiinsä. Näinkö käy kaupungistuneille oikeissa töissä?
”Rakot käsissä ovat tulleet itselleni hyvinkin tutuiksi sen jälkeen, kun tulin hankkineeksi pienen puutalon Helsingin laidalta”, ohjaaja Kinnunen naurahtaa.
”Tein sarjaa varten ison taustatyön. Haastattelin pankkivaikuttajia, mutta tapasin myös muun muassa erään Pohjois-Suomessa yksikseen tallia pyörittävän naisen, joka on ihan nollilta laittanut vastaavan systeemin pystyyn. Kykenisin melkein jo itsekin perustamaan hevostallin.”
Haaveista ja tavoitteista kertovalla draamasarjalla on yllättävä lähtökohta: Anton Tšehovin pienoisromaani Elämäni. ”Kirjassa on hierarkkisesta asemastaan piittaamaton, porukasta poikkeava nuori kundi ja tšehovilaisittain joutilas aatelisnainen. Mies löytää maatilalta elämän tarkoituksen, mimmi lopulta ei. Tarina päättyy traagisemmin kuin tv-sarja.”
Kakkosjaksosta alkaen imuaan parantavan sarjan sydän on päärooli Anssin Jussi Nikkilä. Vaikuttaa siltä, että hänelle tarjotaan toistuvasti osia estyneinä ja herkkinä poikina. Anssin suhde isäänsä (Seppo Maijala) on hankala. Samat määreet sopivat myös Nikkilän edelliseen pääosaan surrealistisessa rakkausfarssissa Hulluna Saraan (2012), miksei myös Pussikaljaelokuvan (2011) Marsalkkaan.
”Jussilla on muuntautumiskykyinen paletti. Tulkinnat eivät tule samasta tuubista”, Kinnunen perustelee tähteään. ”Anssin hahmossa on myös pimeä puoli – itsetuhoisuutta ja piilevää viehtymystä väkivaltaan. Harva pankkiiri käy illalla ottamassa matsia Kontulan kuppiloissa.”
Kinnunen opiskeli itse ensin Kauppakorkeakoulussa, ja vasta sen jälkeen elokuvaa. Bisnesmaailmoissa on pyörähdetty hänen aiemmissakin tv-ohjauksissaan, sarjoissa Headhunters (2004) ja Sanaton sopimus (2007). Jälkimmäisessä Pihla Viitala ja Iina Kuustonen esittivät oikeustieteen opiskelijoita, jotka oikaisivat petin kautta paremmille arvosanoille. Toisaalta Kinnusen Me stallarit -sarja (2004) teki perhesitcomia 1970-luvun änkyrävasemmistolaisista.
Oulusta kotoisin oleva Kinnunen aloitteli alaa Juha Kukkosen kanssa laatimissaan harrastajanäytelmissä. Kukkosella on uutuussarjassa rooli esimiehenä, joka antaa notkahduksia ennustaneelle Anssille potkut. Matti Kinnunen sanoo olevansa ”aina vereslihalla” päästessään nauttimaan esikuvastaan, realistisesta brittidraamasta.
”Mike Leigh on ihan ehdoton ykkönen. Jokapäiväisyys on hänen töissään vahvasti läsnä. Pitää tuntua, että näitä asioita tapahtuu maailmassa oikeasti. Leigh löytää oman taitavan vangitsevuutensa esimerkiksi Kaikki tai ei mitään -elokuvassaan. Debytanttitekijälle saattaisi tulla samasta tarinasta kommentteja, että miksei tapahdu mitään, missä on se draama? On vain perhe, ja faija ajaa taksia.”
Kinnuselle voi tosin näpäyttää, että 150 miljoonan puhallusyritys ei varsinaisesti ole ”jokapäiväistä”. Elämää suurempaa -sarjassakin hän pyrkii silti katsomaan pinnan alle. ”Taloussarjaksi nimittäminen voi karkottaa katsojia. Katsoja saattaa rajata, että ääh ja plääh, minua eivät osakekaupat kiinnosta. Viime kädessä tämä on kuitenkin henkilödraama siitä, mikä riittää ja mikä on oman onnen mitta. On joukko ihmisiä, jotka eri tavoin tavoittelevat jotain enemmän. Nykyään kovasti kysytään, että mikä on se mun juttu, ja vaihtoehtoja on hirveästi.”
Elämää suurempaa -sarja on jo ennakko-ostettu Islantiin. Seuraavaksi Kinnunen aikoo mennä tv-hankkeissaan ”krimi-genren suuntaan”. Lisäksi hän on kirjoittamassa elokuvakomediaa ujoudesta kirjailija Petri Tammisen kanssa.
Jussi Karjalainen