Otsa edessä, persus takana
SARJA Kalevala – Väinämöisen uusi laulu on Jari Halosen kirjoittama ja ohjaama televisiosarja, joka alun perin julkaistiin elokuvana loppuvuodesta 2013.
Sarja liikkuu kahdella eri aikatasolla. Toisessa liikutaan nykyajan suomalaisessa bisnesmaailmassa, jota globaalit voimat uhkaavat. Toinen taso kertoo puolestaan muinaisesta Kalevalasta, joka joutuu Pohjolan valloittajien kohteeksi.
Kolmiosainen sarja on Halosen versio kalevalaisesta tietoudesta, eli se on jotakin hyvin erilaista kuin Lönnrotin kokoama eepos. Olavi Uusivirta esittää sarjassa Anttia, bisnesmies Sammon (Tommi Eronen) punkahtavaa poikaa. Pirjo Lonka on puolestaan Aino, Sammon entinen naisystävä.
Roolinsa he saivat tietää kuitenkin vasta pari päivää ennen kuvauksia, kuten kaikki muutkin näyttelijät. Käsikirjoituksestakin annettiin luettavaksi vain ne kohtaukset, joissa kukin näyttelijä itse esiintyi.
”Muistan kun Jari soitti ja sanoi, että kyllä mä sut tähän ottaisin, mutta mä oon miettiny, että pystytsä tähän. Mitä siihen voi sanoa muuta kuin kyllä. ’Ooksä ihan varma?’ Jari kysyi saman tien. Se oli todella kuumottavaa, hirveätä”, Lonka muistelee naureskellen. Työtä ilman kellokorttia.
Lonka ja Uusivirta yrittävät muistella Kalevala-sarjan tarkkaa kuvausaikaa. He eivät pääse yhteisymmärrykseen. Tuotantoyhtiö Seppä Callahanin Filmimaailmasta vahvistetaan, että kuvaukset tehtiin 2008. Rahoitusvaikeuksien vuoksi elokuva ja tv-sarja saivat ensi-esityksensä kuitenkin vasta vuosien päästä.
”Se ei ollut mitään pilipalitouhua, eikä siinä kauheasti luppoaikaa jäänyt. Kyllä siinä tiesi duunia tehneensä”, Lonka muistelee.
Jari Halonen on tunnetusti varsin kovaotteinen ohjaaja, joka vaatii näyttelijöiltään paljon. Ja kun inspiraatio tulee, niin se ei katso aikaa eikä paikkaa. Rankkuudesta huolimatta sekä Uusivirta että Lonka kokivat Kalevalan tekoprosessin hyvin palkitsevana aikana.
”Kyllä sen pitää olla näyttelijöille ja muulle kuvaryhmälle intohimoprojekti, jotta Jarin ohjauksessa jaksaa pysyä tolkuissaan”, Uusivirta sanoo.
Kuukausien harjoitusputki
Jari Halonen muistuttaa hyvin paljon Aki Kaurismäkeä siinä mielessä, että hänenkin elokuvissaan on hyvin tunnistettava näyttelemistyyli. Halosen näyttelijät ovat menossa mukana koko kehollaan, pienintäkin ihohuokosta myöden. He ovat kuin horkassa.
Turkkalaisuudesta ammentava näyttelemistyyli syntyy kuukausia kestävän harjoittelun tuloksena. Harjoituksissa näyttelijät pyrkivät löytämään samanlaisen, yhteisen estetiikan. Tarkoitus oli päästä eroon arkitodellisuudesta, eroon siitä ajasta ja tilasta, missä näyttelijä konkreettisesti on. Kuvauksissa ei aikaa tähän kaikkeen olisi enää ollut.
”Haettiin sitä muotoa, millaisia ihmiset Jarin elokuvissa ovat. Hehän ovat aika vänkyröitä ja käyriä muodoiltaan. Siellä ollaan otsa edessä ja perse takana. Kädet ovat merkitykselliset, jalat täysin merkityksettömät. Näyttelijällä on koko ajan keuhkot täynnä ilmaa. Draama syntyy siitä, että ilma ei purkaudu ulos. Siksi Jarin elokuvien puhe kuulostaa siltä, miltä se kuulostaa”, Uusivirta kertoo.
”Oli Halosen Kalevalasta mitä mieltä tahansa, niin ainakin se on jotain ihan muuta kuin suurin osa suomalaista tv- ja draamatuotantoa”, Uusivirta kiteyttää.
Henri Waltter Rehnström
Kalevala – Väinämöisen uusi laulu, su 22.2. klo 21.05 TV1