Päättyvä suosikkiohjelma saa seuraajan vuonna 2018 - ”Inhimillisen tekijän hyvät tekemisen tavat jatkuvat”
Tuottaja-toimittaja Anne Flinkkilä on tehnyt Inhimillistä tekijää alusta saakka, keväästä 1997. 19. huhtikuuta esitetään ohjelman 432. ja samalla viimeinen jakso. Uutta on kuitenkin suunnitteilla.
”Studiossa keskitytään kuuntelemaan vieraita”, täsmentää Anne Flinkkilä.
Heitä onkin Inhimillisessä tekijässä käynyt noin 1 300 henkeä, jotkut useammankin kerran.
Ohjelman muoto on säilynyt kaksikymmentä vuotta periaatteessa ennallaan: ihmiset kertovat kokemastaan.
Kuvaukset tehtiin loppuun asti Tampereella, vaikka esityskanava vaihtui kakkosesta ykköseksi jo vuosia sitten. Uusien esityspaikkojen myötä katsojaluvutkin nousivat.
Keskiviikon ensi-ilta uusitaan lauantaina ja sunnuntaiaamuna. Areenasta ohjelmia voi katsoa vuoden ajan, ja kesällä uusitaan soveliaita jaksoja. Niistäkin varmistetaan kohteliaasti, saako jakson esittää: joskus vieraiden elämäntilanteet saattavat muuttua radikaalisti.
Halu kertoa
Mutta mitä vierailta vaaditaan, miten ohjelma valmistuu?
”Ennakkosuunnittelu on kaiken a ja o”, painottaa tuottaja-toimittaja Flinkkilä. Viiden hengen toimitukselliseen työryhmään kuuluvat hänen lisäkseen toinen toimittaja, ohjaaja, koordinaattori sekä taustatoimittaja.
”Heitäkin oli aikoinaan kaksi, mitä luksusta”, muistelee Flinkkilä ja jakaa kiitosta koko tiimille, kuin myös studion tuotantohenkilökunnalle.
”Jos aihe on jo haarukoitu, niin ihan perusjuttu on se että ihminen haluaa tulla ohjelmaan. Jos joku perustelee kieltäytymisensä, niin ei häntä ryhdytä houkuttelemaan mukaan”, Flinkkilä alustaa.
”Kaikkein tärkeintä on oma halu kertoa se tarina tai asia. Tämä koskee nimenomaan ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet televisiossa. Esiintyminen voi pelottaakin, mutta halu kertoa asia menee pelon ohitse. Pitää olla sen verran ilmaisukykyinen ihminen, että pystyy kertomaan asiansa, ja täytyy olla jonkinlainen kaari siinä miten tarina etenee.”
Nauhoituksen jälkeen moni vieras kokee helpotuksen tunteita, kun asia on saatu jaetuksi. Jotkut kertovat helposti mitä tapahtui tai mitä tekivät, mutta eivät niinkään mitä ajattelivat tai tunsivat.
Kolmen vieraan kemia
”Kun on kolme vierasta, täytyy myös tunnustella miten eri tarinat lomittuvat yhteen, syömättä toisiaan. Tosin kolmas vieras voi usein olla joku asiantuntija”, Flinkkilä muistuttaa.
”Joskus täytyy varmennella asioiden paikkansapitävyyttä, että kaikki meni niin kuin kerrottiin. Esimerkiksi lastensuojelu ja insesti ovat herkkiä aiheita, samaten yleensä muista ihmisistä puhuminen, meillä kun on yksityisyydensuoja”, hän sanoo.
”Perheväkivalta koskee kumpaakin, pitäisi olla molemmat osapuolet studiossa tai kirjallinen lupa käsitellä asiaa. Aina joskus soitan Ylen juristille ja varmennan voiko näin sanoa tai tehdä.”
Syytöksiä ”sosiaalipornosta” Flinkkilä ei ymmärrä.
”Miten niin voi väittää, kun ihminen kertoo kipeitä asioita omasta elämästään?”
Lopullisen muotonsa ohjelma saa leikkauksessa. Tekotapaa voi kiittää turvalliseksi myös katsojan kannalta. Suorassa lähetyksessä saattaa joutua jännittämään vieraan puolesta, mutta jo valmiiksi leikatussa ohjelmassa ei tarvitse pelätä romahtaako vieras kipeän aiheen äärellä, vaan katsoja pääsee keskittymään vapautuneesti itse asiaan.
Muotonsa vakiinnuttaneeseen tuttuun ohjelmaan on myös vieraan helppo tulla. Tai oli!
Uusi ohjelma vuonna 2018
Arvonsa ja asemansa vakiinnuttaneen suosikkiohjelman lopettaminen 20-vuotissyntymäpäivänään on kummastuttanut ohjelman uskollisia katsojia ja kieltämättä tekijöitäkin.
Tunnelin päässä siintää kuitenkin valoa.
”Vaikka ohjelman päättyminen surettaakin, olen juuri saanut kuulla, että voin ryhtyä suunnittelemaan uutta keskusteluohjelmaa vuoden 2018 alkuun. Inhimillisen tekijän hyvät tekemisen tavat siis jatkuvat”, Flinkkilä iloitsee.
Inhimillinen tekijä, ke 19.4. klo 22.00 TV1