Teksti:
Seuran toimitus

Neliosainen jännityssarja Taksi (Taxi, 2011) on enemmän falski kuin uskottavan tiukka, mutta lähinaapuriemme dekkarisaavutuksia katsoo aina mielenkiinnolla.

Käsittelyssä on suorastaan raflaavalla tavalla Oslon pakistanilaisyhteisö. Kuten lahjottu verojohtaja sarjassa sanoo, taksitoimi on Oslossa pakistanilaisten ja somalien hoitamaa, ja polakit kärkkyvät jonossa taksilisenssejä.

Taksifirmojen veronkierto ei ehkä kuulosta gangsteriasialta, mutta tietoa vuodattavat saavat pelätä henkensä edestä. Vasikat joutuvat tylyn Khanin (Assad Siddique) käsittelyyn. Yhteydessä olevien taksien verkon käyttäminen takaa-ajoon on idea, joka lataa katutoimintajaksoihin omintakeista dramaturgiaa.

Taksinkuljettaja Ahmad (Abubakar Hussain) on kopioinut kirjanpidot muistitikulle. Tikku joutuu oikeudentuntoisen nuoren lakimiehen Javarin haltuun. Häntä esittävä Adil Khan tunnetaan myös Norjan Tanssii tähtien kanssa -sovellutuksen voittajana.

Kovistelu ampuu yli, mutta kulttuurierot on hahmotettu nautittavasti ja näytteleminen hyvää. Menestyjä Javar ei tohdi esitellä avoimesti suvulle avovaimoaan, Aftenpostenin toimittajaa Annea (Kaia Varjord). Puhumattakaan lesbouden hyväksymisestä, joka sekin liittyy juoneen.

Mutta mistä lupalappu sarjan tapaan käsitellä rikollisia? Ei tule yllätyksenä, että tekijän Ulrik Imtiaz Rolfsenin isä on Pakistanista. Tilillä on elokuva Karvas kuolema yksityisetsivä Varg Veumista. Rolfsenin esikoisohjaus Izzat (2005) kertoi pakistanilais-norjalaisesta alamaailman jengistä 1980-luvun Oslossa – ollen kaiketi ensimmäinen norjalainen gangsterielokuva.

Jussi Karjalainen

Taksi ke 1.2. klo 21.00 FST5 

X