A Song Called Hate -dokumentti seuraa kapitalismia ja Israelin miehityspolitiikkaa vastustavaa Hatari-yhtyettä

Eurovision-laulukilpailuissa ei saisi tehdä politiikkaa, mutta symbolinen arvoviestintä on ujuttautunut tapahtuman nykyarkeen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

© Eggert Johanesson / Yle kuvapalvelu

Eurovision-laulukilpailuissa ei saisi tehdä politiikkaa, mutta symbolinen arvoviestintä on ujuttautunut tapahtuman nykyarkeen.
(Päivitetty: )
Teksti: Arto Pajukallio

Selkeä raja ylitettiin vuonna 2019 Tel Avivissa, kun ”kapitalismin vastaiseksi BDSM-teknoyhtyeeksi” julistautunut islantilainen Hatari nosti pistelaskun aikana esiin Palestiina-aiheisia banderolleja. Protesti, joka ei tullut yllätyksenä tyhjästä, viittasi palestiinalaisalueiden kohtaloon ja Israelin miehityspolitiikkaan.

Kolmen bändiläisen lisäksi Hatarin iskujoukkoon kuului tietysti taiteellisia yhteistyökumppaneita tanssijoista stylisteihin, minkä lisäksi ryhmä mieluusti tapasi ja keskusteli eri aktivistien kanssa.

Kannoilla kulki koko ajan Islannin television kuvausryhmä, jonka kuvaamasta materiaalista rakentuu vaikuttava ja jännittäväkin dokumentti: näin esitykseen valmistauduttiin, näin banderollit salakuljetettiin loppukilpailuun, näin Israelin virkavalta ne takavarikoi.

Järjestävä EBU rankaisi Islantia lievimmällä mahdollisella tavalla, 5 000 euron sakolla.

A Song Called Hate, la 15.5. klo 20.01, Teema & Fem 

X