Aalto – Voimaannuttava henkilökuva Alvar Aallosta

Aalto -dokumentissa kuvallinen anti pysyy eheänä, sillä puhuvat päät on siivottu pois. Kaikki puhe kuullaan ainoastaan ääniraidalla. Myös sisällössä on tuoreutta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Aalto -dokumentti.

Aalto -dokumentissa kuvallinen anti pysyy eheänä, sillä puhuvat päät on siivottu pois. Kaikki puhe kuullaan ainoastaan ääniraidalla. Myös sisällössä on tuoreutta.
Teksti: Henri Waltter Rehnström

Harvoin näkee elokuvallisilta ansioiltaan yhtä voimaannuttavaa dokumenttia kuin Virpi Suutarin henkilökuva Alvar Aallosta dokumentissa Aalto. Hitaat kamera-ajot rakennusten ympärillä ja rikkaissa yksityiskohdissa viipyvät lähikuvat tuovat esille arkkitehdin teosten modernistisen kauneuden. Niiden lomaan on ympätty mukaan paljonpuhuvaa arkistomateriaalia.

Päähenkilöstä ei tehdä patsasta, vaan hänet kuvataan ihmisenä kaikkine heikkouksineen.

Ainoa ongelma on, että elokuva suhtautuu Aallon taiteeseen turhan kritiikittömästi. Kuriositeettina nähdään vain muutama aikalaisarvio. Suomalaisen arkkitehtuurin helmasynti on kaupunkitilaan suunnitellut rakennukset, jotka eivät sovi ympäristöönsä. Aaltokin sortui tähän useamman kerran, julkeimmin Kirjatalon ja Enso-Gutzeitin pääkonttorin kohdalla. Mutta tämä puoli jätetään dokumentissa valitettavasti käsittelemättä.

Aalto, 18.3. klo  21.00 Yle Teema & Fem

Lue myös: Keith Haring – katutaiteen lapsi: Dokumentti katutaiteen uudistajasta

X