Blondit! Toimittajat Mona B. Riise ja Ragna Nordenborg selvittävät, miksi on syntynyt mielikuva vaaleatukkaisten hölmöydestä, viattomuudesta ja seksivietistä?

Aihe tuntuu teennäiseltä. Blondivitsit naurattivat 1980-luvulla, jos silloinkaan.

Norjalaistoimittajat Mona B. Riise ja Ragna Nordenborg onnistuvat silti yllättämään, että tyhmän blondinaisen stereotypia elää edelleen, jalostuneena.

Kevyesti yhteiskunnallisessa sarjassa on taustalla kulttuurihistoriallinen ongelma: miksi on syntynyt mielikuva vaaleatukkaisten hölmöydestä, viattomuudesta ja seksivietistä?

Blondin kehityskaari

Ensimmäisessä osassa Riise ja Nordenborg ajelevat punaisella avoautolla ”tyhmyyden kehtoon” Hollywoodiin. Näyttelijä Jean Harlow’n ansiosta hiusvaalenteiden myynti kasvoi kolmanneksella 1930-luvulla. Hänen synnyttämässään elokuvahahmossa, blond bombshellissä, yhdistyi korostettu kurvikkuus ja alleviivattu tyhmyys.

Blondi povipommi rauhoitti katsojia, että naiset eivät olekaan niin kyvykkäitä kuin he olivat sodan aikana osoittaneet. Itsenäistyneet naiset haluttiin takaisin kotiin hoidokkeina haaveilemaan timanteista, kuten Marilyn Monroe johdatti julkikuvassaan.

Haastateltava Mamie van Doren uskoo Hollywood-blondin alistavuuteen, vaikka hän teki uraa Marilynin suosion nostamassa blondiaallokossa. Hän on vaalentanut tukkaa 1940-luvulta, mutta ei pystynyt jatkamaan tahdottomissa rooleissa.

Tyhmä blondi on kehittynyt, vähän. Käsikirjoittajat Kirsten “Kiwi” Smith ja Karen McCullah kertovat, kuinka Blondin koston (2001) vaaleanpunaiseen pukeutuva vaaleaverikkö rikkoo ennakkoluuloja, kun hössöttävä hahmo osoittautuu älykkääksi juristiksi.

Norjalaissarjan valmistumisen jälkeen komediahahmo Elle Woods on ajankohtaistunut. Pääosanäyttelijä Reese Witherspoon on keväällä puhunut, että Blondin kosto saa kolmannen osan 15 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Blondin asiantuntijan naurettavuuteen uskotaan edelleen, varsinkin kun tekijät miettivät hahmon pystyvän kertomaan nykyajan naisten voimaantumisesta.

Mamie van Doren kuului 1950-luvun blondeihin seksisymboleihin. © MVPHOTOS

Rasistinen ihanne

Alkutekstit ohjaavat hekumallisen vetyperodiksin maailmaan. Kuvissa värit loistavat kuin Barbien kotona.

Norjalaista sarjaa voi luonnehtia samoilla adjektiiveilla kuin Skamia tai monia naapurimaan dokumenttiohjelmia. Luonteva, jutusteleva, suora.

Kokenut populaarikulttuuritoimittaja Mona B. Riise tunnetaan Norjassa Hollywoodin äänenä, koska hän haastatteli Los Angelesissa lukuisia tähtiä vuosien ajan. Ragna Nordenborg on työskennellyt pääasiassa radiossa kulttuuritoimittajana.

Vetäjät esittävät innostuneita taitavasti ja keskustelevat kuin harkitut tarinat tulisivat mieleen ihan just nyt. Vasta Yhdysvalloissa pohjoismainen jäykkyys alkaa vähän korostua kielimuurin takia.

Kakkososassa he lähtevät Englantiin käsittelemään viatonta kuninkaallista blondia, kuten satujen prinsessoja tai Dianaa. Tahdoton, odottava prinsessa on päivitetty suosikkianimaatio Frozenissa (2013), jonka kuningatar Elsa on uuden ajan neuvokas blondi.

Jakson lopulla päästään pakolliseen aiheeseen, jonka käsittely rikkoo yleispirteyden. Kaksikko keskustelee, miten vaalea tukka liittyy valkoisuuden rasistiseen ihanteeseen. Natsiliput liehuvat arkistokuvissa, kun sodan kokeneiden lapsi kertoo, miten vaalea tukka pelasti äidin keskitysleiriltä.

Kolmas osa käsittelee blondeihin liitettyä oletettua seksuaalista halukkuutta Välimeren maissa. Ruotsalaisiakin päästään vähän syyttelemään. Päätösosassa vapaudutaan kliseistä, kun keskustellaan keinotekoisuudestaan ylpeästä blondista kuten New Yorkin punk-voimahahmo Debbie Harrysta.

Yritetään, jos vanhasta stereotypiasta irtoaisi vielä huono vitsi. Montako blondia televisiojuontajaa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Nolla. Led-lamput valaisevat vuosia.

Blondit!, ke 27.6. klo 18.30 Yle Teema & fem