Muusikkoystävät muistelevat mestaria – Buddy Hollyn ura kesti vain 18 kuukautta ennen kuin hän astui kohtalokkaalle lennolle

Buddy Hollyn vaikutus rockin kehitykseen on ollut valtava, ja juuri tätä vaikutusta ruotii George Scottin viime vuonna valmistunut dokumentti Buddy Holly: Rave On.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Buddy Hollyn lyhyen uran hittejä olivat muun muassa”That’ll Be the Day”, ”Maybe Baby” ja ”Peggy Sue”.

Buddy Hollyn vaikutus rockin kehitykseen on ollut valtava, ja juuri tätä vaikutusta ruotii George Scottin viime vuonna valmistunut dokumentti Buddy Holly: Rave On.
(Päivitetty: )
Teksti: Pertti Avola

Monen merkittävän muusikon ura on jäänyt lyhyeksi, mutta harvan sentään niin lyhyeksi kuin Buddy Hollyn. Hollyn ura kesti vain 18 kuukautta ennen kohtalokasta lento-onnettomuutta 3. helmikuuta 1959. Turmassa menehtyivät 22-vuotiaan Hollyn lisäksi hänen muusikkotoverinsa Ritchie Valens ja J.P. Richardson eli Big Bopper.

Toisin kuin monissa vastaavissa dokumenteissa, ajat sitten kuolleen mestarin työtä eivät Buddy Holly: Rave Onissa ole analysoimassa vain nuoren polven tekijät, vaan enimmäkseen vanhat parrat, Hollyn tunteneet, hänen kanssaan soittaneet tai häntä jo 1950-luvulla ihailleet. Ääneen pääsevät myös Buddyn veli Larry ja leski Maria Elena.

Elviksen esimerkki innosti rockiin

Charles Hardin Holley syntyi 6. syyskuuta 1936 Lubbockin pikkukaupungissa Teksasissa. Hänen juurensa olivat samassa kantrin, bluesin ja gospelin lannoittamassa musikaalisessa mullassa kuin esimerkiksi Elvis Presleyllä. Juuri Elviksen konsertti Lubbockissa saikin nuoren Buddyn vaihtamaan kantrista aikakauden kuumimpaan musiikkiin, rock’n’rolliin.

Ensimmäiseen levytyssopimukseen Nashvillessa Buddyn sukunimi kirjoitettiin väärin, mutta hän antoi sen olla: Holleysta tuli Holly. Nashvillessa ei tärpännyt, mutta kun Buddy siirtyi Norman Pettyn pienelle studiolle Clovisiin Uuden Meksikon osavaltioon, alkoi tapahtua: kappaleesta That’ll Be the Day tuli hitti.

The Crickets -yhtyeineen Holly lähti kiertueelle muun muassa Australiaan ja Britanniaan, jossa hänestä innostui muuan The Quarrymen -niminen, myöhemmin The Beatlesina tunnettu yhtye.

Buddyn lyhyen uran saavutukset olivat suuria: hän lisäsi rockyhtyeeseen komppikitaran, oli ensimmäisiä Fender Stratocaster -sähkökitaran persoonallisia mestareita ja kirjoitti useita rockin kaanoniin jääneitä klassikkokappaleita (Peggy Sue, True Love Ways, Not Fade Away yms.). Viimeisillä äänitteillään hän oli siirtymässä orkesteroituun poppiin, mutta emme koskaan saa tietää mitä vielä olisi seurannut.

”Päivä jolloin musiikki kuoli”

Buddyn tarinaa käyvät dokumentissa läpi muun muassa hänen kanssaan soittaneet Jerry Allison, Larry Wellborn ja Sonny Curtis sekä hänet tunteneet Paul Anka ja Dion DiMucci. Queen-yhtyeen kitaristi Brian May ja muusikko Don McLean puhuvat vanhan fanin näkökulmasta. McLeanin kuuluisin kappalehan on American Pie, jossa hän nimeää Hollyn kuolinpäivän ”päiväksi jolloin musiikki kuoli”.

Sinänsä tavanomaisen, mutta kiinnostavia puheenvuoroja sisältävän dokumentin viesti keskittyy radiojuontaja Bob Harrisin toiveeseen. Hän haluaisi, että joku nykypolven suosikki, vaikkapa Ed Sheeran, levyttäisi jonkun Hollyn vanhan klassikon ja tekisi sen näin tunnetuksi niille nuorille, jotka eivät koskaan ole Hollysta kuulleetkaan.

Toivottavasti Edillä on ollut tilaisuus nähdä tämä dokumentti.

Buddy Holly: Rave On, la 14.4. klo 20.00 Teema & Fem

X