(Päivitetty: )
Teksti: Henri Waltter Rehnström

Yle hellii kuuman kesän dekkariharrastajia lataamalla Areenaan nipun pikkurikollisuuden maailmaan liittyviä vanhoja lyhytkuunnelmia. Rikoslyhärit koostuu kolmestakymmenestä 10–20 minuutin mittaisesta jaksosta, jotka toimittajakolmikko Jarkko Sipilä, Harri Nykänen ja Jouni Mölsä kirjoittivat Radiomafialle 1994–95.

Sarjassa kiehtoo ennen kaikkea sen maanläheisyys ja rosoisuus. Henkilöt ja tilanteet on tunnistettavissa monista lukuisista pienistä rikosuutisista, juuri sellaisista, joita tekijätkin ovat aikoinaan laatineet. Useammassa kuunnelmassa ei varsinaisesti tapahdu mitään suurta, vaan ne liikkuvat pienten petosten, varkauksien ja murtojen maailmassa – toki tappojakin tapahtuu.

Rikostarinoista huokuu keskiolutkapakoiden tunkkainen ilma, ryyppykämppien lohduttomuus ja filtteriin asti poltettujen savukkeiden kitkeryys. Päähenkilöt ovat useimmiten rikollisia, osa ammattilaisia, osa lavealle tielle heikkouttaan joutuneita. Tilanteita sävyttää myötätuntoinen huumori, joka on välillä kevyttä, välillä pikimustaa.

Kuunnelmien taso on korkea. Mukaan mahtuu vain pari hutia. Huikein ja makaaberein on Sipilän kirjoittama Voitonmerkki, jossa Tapio Liinojan esittämä mies haluaa tunnustaa vanhan kännimurhan, ja selittää samalla miten puhallusratsiasta selviää pelkillä poskareilla.

Sarjan kerrontaan on saatu vahvaa jännitettä, mistä kiitos kuuluu erityisesti valtaosan jaksoja ohjanneelle Janne Tapperille. Rikoslyhärit soveltuvat parhaiten nautittuna aurinkotuolissa kylmän huurteisen kanssa.

Rikoslyhärit, Yle Areena

X