Dokumentissaan John Webster kertoo fiktiiviselle lapsenlapsenlapselleen ilmastonmuutoksesta

John Websterin mielestä meidän pitää herätä huolehtimaan niistä, jotka tulevat jälkeemme. Dokumenttinsa Tulevilla rannoilla kehyskertomuksessa hän avautuu fiktiiviselle jälkeläiselleen, lapsenlapsenlapselleen Doritille ilmastonmuutoksesta. Kertoja-Websterin isukkimainen lepertely ihmiselle, jota ei ole olemassa, on hämmentävää, mutta ajatus menee perille.

Jussi-palkitussa Katastrofin aineksissa (2008) hänen espoolaisperheensä yritti kuluttaa mahdollisimman vähän öljyä. Ekoteeman käsittely jatkuu yhdeksän vuoden ohjaustauon jälkeen, mutta ote on esseemäistynyt. Ilmastopelko ja perhetraumat sekoittuvat, kun Webster käsittelee isänsä traagista kuolemaa osana elämän merkityksen etsintää. Kuvasto on ajoittain siirappista kuin aforismitauluissa.

Webster tuli tunnetuksi seuraamalla tyynesti Pölyimurikauppiaita (1993) ja poliisia elokuvassa Sen edestään löytää (2005). Viipyilevä tyyli korostuu, kun hän lähtee Siperiaan hiilikaivokselle puhumaan yksilön ratkaisuista. Hän osaa kuvata ihmisiä matkalla ja työssään melankolisesti, ajatuksiinsa kadonneina.

Dokumenttiprojekti: Tulevilla rannoilla, ma 20.11 klo 21.30 TV1