Miksi meditoidessaan kuolleen munkin keho ei lyyhisty eikä ala hajota? – Dokumenttielokuva Tukdam tutkii elämän ja kuoleman välistä harmaata aluetta
Dokumenttielokuva johdattaa katsojat buddhalaisen meditaation äärelle. Mihin kaikkeen meditaation kokeneimmat harjoittajat pystyvät ja mistä on kyse buddhalaisessa tukdamissa?
Buddhalaisuutta ja kristinuskoa yhdistää muun muassa uskomus sielun olemassaoloon.
Voiko elämän ja kuoleman välissä olla jonkinlainen harmaa alue, jossa kuolevan henkilön keho, mieli tai sielu voivat viipyä päiväkausien, kenties merkittävästi pidemmänkin ajan?
Dokumenttielokuva Tukdam – elämän ja kuoleman rajoilla laajentaa katsojansa perspektiiviä siitä, mitkä lopulta ovat elämän ja kuoleman rajat. Elokuvan jälkeen katsoja kysyy helposti itseltään, ”mitä minä juuri näin”? Näin kävi ainakin minulle nähtyäni Tukdamin syksyllä 2022 Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla. Elokuva on nähty sen jälkeen meillä televisiossakin, viimeksi maaliskuussa.
Nyt Yle Teema & Fem esittää sen jälleen keskiviikkona 24. ja torstaina 25. toukokuuta. Yle Areenasta elokuva puolestaan on katsottavissa 25. elokuuta 2023 saakka.
Kuoleman rajalla
Tukdam tarkoittaa kirjaimellisesti ”meditaation tilaa”. Se viittaa buddhalaisen laman tai munkin tilaan, jossa hänen kehonsa säilyy meditatiivisessa tilassa kuoleman jälkeen. Hän on tällöin länsimaisen mittarein kuollut, mutta tiibetinbuddhalaisen näkemyksen mukaan asia ei ole niin yksinkertainen.
Tiibetinbuddhalaisen näkemyksen mukaan, jos elämän aikana meditoija oivaltaa mielen perusluonnon ja harjaantuu pysymään siinä, meditaatioharjoituksen vaikutus ulottuu yli kuoleman hetken. Tällä on myös kehossa havaittavia vaikutuksia.
Tukdam-ilmiö on viime aikoina noussut uudelleen esille Tiibetissä, kun joitain lamoja on havaittu pysyvän meditatiivisessa tilassa usein viikkoja, joskus jopa kuukausia kuolemansa jälkeen. Suomalaisirlantilaisen Donagh Colemanin käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva käsittelee nimenomaan kyseistä ilmiötä.
Tukdamissa uskotaan, että henkilön tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen, ja että meditatiivinen tila voi auttaa sielua vapautumaan uudestaan syntymisen kierrosta. Tämä saattaa hämärtää raja-aitoja elämän ja kuoleman välillä, mutta buddhalaisessa filosofiassa nämä kaksi eivät ole aina selkeästi erillisiä toisistaan. Sen sijaan, buddhalaisuus korostaa jatkuvaa muutosta ja katoavaisuutta kaikessa olemassa olevassa, myös elämässä ja kuolemassa.
Meditoivia buddhalaismunkkeja tutkitaan Tukdam-elokuvan kuvauksissa. © Making Movies – Nordberg & Aho Oy / Yle
Tukdam-meditaatiotila on siis eräänlainen rajapinta elämän ja kuoleman välillä, joka voi auttaa ihmisiä ymmärtämään näiden kahden tilan yhteyttä ja vapautumaan uudestisyntymisen kierrosta.
Elokuvassa on kohtaus, jossa kokenut ruumiiden palsamoija kertoo, ettei ensi alkuun erääseen huoneeseen astuttuaan ymmärtänyt, että huoneessa on myös ruumis. Hän luuli ruumista istuvaksi henkilöksi, ja vasta myöhemmin ymmärsi, että henkilö on tukdamissa – siis länsimaisen näkemyksen mukaan kuollut.
Jotain hyvin erikoista tukdamissa joka tapauksessa tieteenkin näkökulmasta on. Tukdamissa kuoleman – vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa ”kuoleman” – koittaessa ruumis ei lyyhisty eikä jäykisty. Se ei myöskään ala haista tai hajota.
Onko sielu olemassa?
Colemanin dokumenttielokuva pyrkii käsittelemään aihetta yhtä aikaa sekä länsimaisen tieteen näkökulmasta että henkisen buddhalaisen katsomuksen tulokulmasta. Ne eivät sulje toisiaan pois. Tiede ainoastaan yrittää selittää, mitä tukdam-meditaatiossa todella tapahtuu.
Tiibetiläisen buddhalaisen näkemyksen mukaan henkilön sielu jatkaa matkaansa reinkarnaation eli jälleensyntymän kautta, ja tukdamissa taakse jäänyt keho pysyy meditatiivisessa tilassa.
Kristillisissä länsimaissa kysymys sielun olemassaolosta on ollut filosofinen ja uskonnollinen debatoinnin aihe jo vuosisatojen ajan. Kristinuskossakin on olemassa uskomuksia, että sielu on erillinen ja ikuinen olento, joka jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen, mutta sielun olemassaolosta ei ole olemassa tieteellistä todistetta.
Todisteiden puutteesta huolimatta ei liene liioiteltua sanoa, että hyvin moni länsimaalainen ihminen jollain tasolla uskoo sielun käsitteeseen, oli hän vakaumuksellinen kristitty tai ei.
Tukdam-dokumentti ei väitä mitään, mutta se esittelee katsojilleen joukon ihmisiä, joiden näkemyksen mukaan tukdam on todellinen tila.
Dokumentin muutaman kerran nähneenä en ainakaan itse löydä keinoja todistaa heidän olevan väärässä.