16-vuotias Kale (toinen oik.) on pääosassa Eero Tuomikosken (vas.) ohjaamassa dokumentissa.

(Päivitetty: )
Teksti: Jussi Karjalainen

16-vuotias Kale Kalliosta on järkyttävän hyvä päähenkilö klassikkodokkariin vuodelta 1977. Kalella ei ole suunnitelmia, vaan koulusta pois dropattuaan hän tekee päiväduunit Elannon karkki- ja röökivarastossa ja muuten pitää kivaa.

Tämän kykeni vangitsemaan poikkeuksellisella vainulla Eero Tuomikoski (1935–2009), joka saikin Kalesta palkintoja. Mutta palkinnoista viis. Hän haki sellaisia herkkyyden tasoja, että Kale säväytti lujaa.

Kauneinta on, miten intellektuaalitkin sfäärit hallinnut elokuvantekijä – Filmihullun ensimmäinen päätoimittaja – etsi väylää suoraan tavallisten ihmisten tosiolemiseen. Ei Peter von Baghkaan, Tuomikosken kaveri ja seuraaja Filmihullun päänä, saanut ohjelmissaan Kale-elokuvan kaltaista kontaktia aikaan.

Tuomikoski löysi Kalen (eli Kalevi Viron, 1959–1986) nuorisoaiheisen projektin alkumetreillä Cherry-hallit-nimisestä pelihallista ja tiesi heti, että nyt on sähköä.

Eero Tuomikosken tatsilla varustettu tekijä voi itse painiskella olemassaolon kysymysten kanssa niin perusteellisesti, että kadottaa motivaationsa ja poistuu. Tv-freelancer Tuomikoski lopetti kokonaan 1984 saatuaan valmiiksi paljon puhuttaneet henkilökuvat Matti Pellonpäästä ja Jouko Turkasta. Seuraavat viisi vuotta Tuomikoski työskenteli tiskaajana! Tänä päivänä joku tuottaja pakottaisi Tuomikosken jatkamaan.

Pohdiskelija kuvaili freetyöskentelyään Ylessä: ”Varsinaisesti etsin tämän jättimäisen jarrutussysteemin vuotokohtia.” Filmihulluun hän oli linjannut jo 1968 aforistisesti: ”Emme tee mitään televisiolla ja elokuvalla, ellemme tee niillä jotain.”

Elämän kevät: Kale, to 17.5. klo 23.02 Yle Teema & Fem

X