Elokuva-arvio: 007 No Time to Die tekee pesäeroa Bondia painavaan seksismi-imagoon

Daniel Craigin viimeinen Bond-elokuva tekee 007-insituutiolle täysremontin, joka saattaa olla osalle faneista jo liikaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

© MGM Studios film / Nicola Dove

Daniel Craigin viimeinen Bond-elokuva tekee 007-insituutiolle täysremontin, joka saattaa olla osalle faneista jo liikaa.
Teksti:  Matti Rämö

Kun Daniel Craig peri Bondin smokin ja tappoluvan elokuvassa Casino Royale (2006), ikoninen agentti voi huonosti. Kirjailija Ian Flemingin kylmän sodan maailmaan luoma britti-imperiumin edunvalvoja vaelsi globalisaation aikakaudella suuntansa hukanneena. Paine tehdä elokuva-alan suureellisinta toimintaa johti tehosteiden yliannostuksiin.

007-laivan perineet tuottajat Barbara Broccoli ja Michael G. Wilson ymmärsivät hädän ja painoivat uudelleenkäynnistysnappia. Casino Royalessa Bond palautettiin lähtöruutuun: tappamista opettelevaksi noviisiagentiksi, jota ei kiinnostanut, miten vodka martini sekoitetaan.

Craigin rouhea Bond ja elokuvien entistä realistisempi tyyli vei 007:n nousuun. Uuden uskottavuuden hintana oli hahmon irtaantuminen eskapistisilta juuriltaan. Päivitetty Bond oli edeltäjiään inhimillisempi. Hänen ratkomillaan ongelmilla oli jopa yhteiskuntakriittinen vivahde.

15 vuoden ja viiden elokuvan jälkeen Craig hyvästelee Bondin spektaakkelimaisella tyylillä. No Time to Die on hänen paras 007-elokuvansa – ja Casino Royalen veroinen Bond-imperiumin resetointi.

Jatkoa edeltäjälle

Craigin Bondit rikkoivat kaavan ja kertovat pohjimmiltaan samaa, elokuvasta toiseen jatkuvaa tarinaa. Cary Joji Fukunagan ohjaama 007 No Time To Die jatkaa 007 Spectren loppukuvasta.

Järjestön johtaja Ernst Stavro Blofeld (Christoph Waltz) on vangittu, Bond ja Spectren palkkamurhaajan tytär Madelaine Swann (Léa Seydoux) valmistautuvat yhteiseen elämään. Suunnitelmat muuttuvat jo ennen alkutekstijaksoa.

Bond vetäytyy eläkkeelle Jamaikalle, josta CIA-kaveri Felix Leiter (Jeffrey Wright) houkuttelee hänet etsimään kadonnutta venäläistä tiedemiestä. Geenimuunnellun täsmäviruksen kehittäjän jäljillä ovat myös MI6 ja uusi 007.

Craigin edellisistä 007-elokuvista poiketen No Time to Die ei ole kiinnostunut ympäröivästä yhteiskunnasta. Se syventyy päähenkilöidensä ihmissuhteisiin intensiteetillä, joka saa elokuvan muistuttamaan ihmissuhdedraamaa.

Craigin suuri projekti on ollut hivuttaa fantasiahahmoa ihmiseksi. Fukunaga viimeistelee muotokuvan vastentahtoisesta väkivallan ammattilaisesta, jota onni karttelee.

No Time To Die on melankolinen elokuva. Mielihyvä-actionin sijasta se tarjoaa kunnianhimoisen matkan lajityyppiviihteen äärirajoille.

Uuden äärellä

007-laivan kapteenit tiedostavat hahmon historiaan liittyvät, kulttuurisotien aikakaudella herkästi kärjistyvät mainehaitat. No Time To Die tekee aktiivisesti pesäeroa erityisesti 1960-luvun Bondia painavaan seksismi-imagoon. Irtosuhteet loistavat poissaolollaan, tilalla on ikääntyvälle sankarille naljailevaa ironiaa.

Léa Seydoux’n elämän pieksemä psykiatri Madeleine Swann kypsyy 007-historian runsaimmaksi naishahmoksi, menneisyyden traumojen vainoaman ihmissuhteen toiseksi osapuoleksi. Sivulauseissa pudotellaan suvaitsevaisia silmäniskuja. Nokkela identiteettipoliittinen optimointi pyyhkii osaltaan pöytää uudelle kattaukselle.

No Time To Die on rajapyykki, jota kauemmaksi Bond-universumissa on vaikea päästä muuttamatta hahmoa täysin tunnistamattomaksi. Liian vakavaa Bondia kavahtaville eskapistisen viihteen raja-aitoja ryskyttävä elokuva voi hyvinkin olla pettymys.

Täysremontin jälkeen on edessään hankalia valintoja. Mihin suuntaan seuraavaksi? Kenen kanssa? Ainakin show jatkuu. ”James Bond tulee palaamaan”, lopputeksteissä luvataan.

*****

007 No Time to Die, tiistai 30.5. klo 21.00, Nelonen

X