Elokuva-arvio: 1980-luvun kauhuklassikko Uinu, uinu, lemmikkini vie paikkaan, josta ei ole paluuta

Jaa artikkeliTilaa Seura
uinu uinu lemmikkini
© Paramount Pictures/Yle
Uinu, uinu, lemmikkini on Stephen Kingille ominainen tarina, jossa yliluonnollinen antaa mahdollisuuden kajota arkiseen tragediaan.

Musiikkivideoilla uransa aloittanut Mary Lambert nousi Stephen King -filmatisoinnilla naiskauhuohjaajien harvalukuiseen joukkoon.

Chicagolainen pariskunta muuttaa pienine lapsineen Mainen takamaille, maaseudun rauhaan, jota rikkovat vain ohi kaahaavat rekat. Herttainen naapurinsetä (Fred Gwynne) esittelee seutua: tuolla on lemmikkieläinten ja tuolla intiaanien hautausmaa, jälkimmäisellä on yliluonnollisia voimia.

Kun väistämätön onnettomuus tapahtuu, niitä ei malteta olla kokeilematta. Uinu, uinu, lemmikkini on keskitason King-filmatisointi, joka heijastaa 1980-luvun amerikkalaisen kauhun efektivetoisuutta. Repivistä huippukohdista huolimatta Lambert tavoittaa läheisiään menettäneiden sovittamattoman surun. Siihen kiedottuna elokuva ei tunnu pelkältä pelottelulta, vaan matkalta paikkaan, josta ei voi palata.

***

Uinu, uinu, lemmikkini, pe 9.7. klo. 21.00, Teema & Fem

X