Elokuva-arvio: Alaston lounas muuntaa William Burroughsin surrealiset visiot elokuvan kielelle

Jaa artikkeli
Robocop-elokuvista hetkeksi tähdeksi noussut Peter Weller nähdään kulttielokuvan pääroolissa. © Recorded Picture Company (RPC) / Yle
Alaston lounas -elokuva on kulttiklassikko, joka vangitsee jotain beat-kirjallisuuden kiihkeänä sykkivästä olemuksesta.

Beat-sukupolven merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluneen William Burroughsin 1959 ilmestynyt pääteos Alaston lounas on periaatteessa mahdoton filmattava, mutta jos siitä nyt elokuva piti tehdä, niin onneksi puikoissa oli David Cronenberg, joka pystyi muuntamaan Burroughsin surrealistisia visioita elokuvan kielelle.

Tuholaistorjuja William Lee (Peter Weller) huomaa vaimonsa käyttävän hänen hyönteismyrkkyjään huumeina. Lee leikittelee ajatuksella vaimonsa murhasta, ja tulee sitten vahingossa näin tehneeksikin. Sen jälkeen hän ajautuu syvälle  huumekokeilujen, hallusinaatioiden ja unien kierteeseen päätyäkseen lopulta lakia paetessaan Interzonen varjomaailmaan jossain pohjoisafrikkalaisessa kaupungissa.

Burroughsin osin omaelämäkerrallinen romaani on hurjaa tajunnanvirtamaista absurdien visioiden ryöpytystä. Cronenbergin kunniaksi on sanottava, että hän on onnistunut melko hyvin tekemään elokuvallisen vastineen kirjailijan kielen surrealismille.

Lippuluukuilla Alaston lounas oli floppi, mutta kriitikot kiittivät elokuvaa, ja siitä on sittemmin tullut kulttiteos, yksi harvoista elokuvista, joka on onnistunut saavuttamaan jotain beat-kirjallisuuden kiihkeänä sykkivästä olemuksesta

Alaston lounas, ke 22.9. klo  23.15, Teema & Fem 

X