Elokuva-arvio: Aquaman on värikäs supersankariseikkailu, joka eroaa DC:n muiden sankareiden synkistelystä
Atlantiksen valtakunnan perillinen joutuu seikkailulle, jonka tarkoitus on estää sota maan ja meren välillä.
Jason Momoa on Aquaman, Amber Heard tämän seikkailukumppani Mera.
Yhdysvaltalainen seikkailuelokuva vuodelta 2018. Vesipuistossa kuuluu olla liukasta, vauhdikasta ja lapsenomaisen kivaa. Aquaman onnistuu olemaan kaikkea sitä.
Vedenalainen supersankariseikkailu oli yllätys ohjaaja James Wanilta, joka tunnetaan lähinnä ahdistavista kauhusarjoista Saw ja Kirottu. Vastustamattoman värikäs ja häpeilemättömän höperö elokuva on poikkeus Batmanin ja muiden DC-tallin sankareiden nykyisistä synkistelyistä. Kieltämättä onkin vaikeata vaikuttaa elämää suuremmalta, jos samaan aikaan ratsastaa merihevosella.
Vanttera Jason Momoa on sisäistänyt sen nimiroolissaan. Majakanvartijan (Temuera Morrison) ja Atlantiksen prinsessan (Nicole Kidman) poika ei ota itseään turhan vakavasti, vaikka onkin saman tapainen puolijumala kuin antiikin mytologian Herkules.
Jos Aquamanilla ei olisi mittaa ylipitkät kaksi ja puoli tuntia, ei katsoja ehkä huomaisikaan, että tarina on summattu seikkailugenren kliseistä. Velipuoli Ormilla (Patrick Wilson) on kyllä syytäkin olla vihainen ihmiskunnalle. Mitäs menimme kylvämään meret täyteen muovia ja muuta törkyä.
***½
Aquaman, lauantai 2.10. klo 21.00, Sub