Elokuva-arvio: Auringonnousu kertoo herkän tarinan kriisiin ajautuneesta maalaispariskunnasta
F. W. Murnaun runollinen kuvailmaisu Auringonnousu korostaa tarinan väkeviä vastakohtia: kaupunki ja maaseutu, päivä ja yö, synti ja viattomuus.
Mykkäohjaaja F. W. Murnaun elokuva Auringonnousu.
Auringonnousu –elokuvan ohjannut mykkäohjaaja F. W. Murnau on yksi tärkeimpiä elokuvan kielen kehittäjiä, jonka oppeja noudatetaan yhä edelleen. Kotimaassa Saksassa ohjatut Nosferatu (1922), Viimeinen mies (1924) ja Faust (1926) olivat ekspressionistiselta kuvakieleltään niin vaikuttavia, että ne avasivat tien Hollywoodiin.
Siellä valmistunut Auringonnousu (1927) kertoo herkän tarinan kriisiin ajautuneesta maalaispariskunnasta (George O’Brien, Janet Gaynor), joka yrittää uudestaan löytää toisensa. Vapaasti liikkuva ja leijuva kamera tallentaa ihmiselon koko tunnekirjon surusta pelkoon, pelosta vihaan, vihasta anteeksiantoon ja anteeksiannosta rakkauteen.
Murnaun runollinen kuvailmaisu korostaa tarinan väkeviä vastakohtia. Kaupunki ja maaseutu, päivä ja yö, synti ja viattomuus. Auringonnousu kohoaa kauneudessaan vertaistaan hakevaksi veisuksi, kukkaan puhkeavaksi lauluksi kahdesta ihmisestä. Aikalaisyleisö ei kuitenkaan ymmärtänyt elokuvaa. Tuloksena oli taloudellinen floppi, minkä johdosta Murnau menetti taiteellisen vapautensa myöhemmissä Hollywood-ohjauksissaan.
*****
Auringonnousu, la 18.7. klo 21.10 Yle Teema & Fem