Elokuva-arvio: Auringonpimennys-rikoselokuvassa paljastuu lupsakka poliisi salaviisaaksi kostajaksi
Jim Thompsonin rikosromaani sijoittuu yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, mutta Bertrand Tavernier’n elokuvasovitus siirtää tarinan vuoden 1938 ranskankieliseen länsiafrikkalaiseen siirtomaahan.
Ratkaisu tuo eurooppalaista tulokulmaa kolonialistiseen rasismiin. Toisin ajattelee uneliaan kyläpahasen lainvalvoja (Philippe Noiret), jonka ystävällisyyteen alkuasukkaatkin luottavat Auringonpimennys-elokuvassa.
Poliisimies puuttuu vääryyksiin korkeintaan anteeksipyytävin sanoin eikä koskaan pidätä ketään, vaan antaa roskaväen alati nöyryyttää itseään. Hänellä on kuitenkin hehkeä rakastajatar, aviomiehensä pahoinpitelemä naapuri (Isabelle Huppert), ja toinenkin nainen mielessä.
Selkärangattomaksi aisankannattajaksi luultu mies käynnistää veritöiden sarjan, jolla kostaa väärintekijöille, ja hämää kaikkia kyselijöitä. Poliisi perustelee tekojaan omatekoisella moraalisella logiikalla, jonka raukean lupsakkuuden alta kurkistaa häikäilemättömän kostajan salaviisas juonittelu.
****
Auringonpimennys, to 20.5. klo 21.00, Teema & Fem