Elokuva-arvio: Creed: The Legacy of Rocky – Rocky Balboan pitkä tie
Ensimmäinen Sylvester Stallonen Rocky-elokuva ilmestyi vuonna 1976. Tähän mennessä ”vaikeuksien kautta voittoon” -asennetta vaalivia nyrkkeilyelokuvia on ilmestynyt jo kahdeksan, ja lisää on tulossa.
Rocky Balboa (Sylvester Stallone) alkaa valmentaa edesmenneen vastustajansa ja ystävänsä Apollo Creedin aviotonta poikaa Donnieta (Michael B. Jordan).
Sylvester Stallonen (s. 1946) Rocky –elokuvien sarja on ainutlaatuinen tapaus. Koskaan muulloin elokuvan historiassa ei näyttelijä ole ollut yli 40 vuotta säännöllisen uskollinen nuorena luomalleen hahmolle. Ensimmäinen elokuva sai ensi-iltansa 1976, ja nyt niitä on, kaksi Creed-elokuvaa mukaan laskien, jo kahdeksan.
Ja lisää on tulossa. Stallone on itse viimeksi toukokuussa puhunut uuden Rocky-elokuvan mahdollisuudesta, ja Creedin kolmas osa on jo tulossa. Lisäksi hahmon varhaisista vuosista on kaavailtu tv-sarjaa.
Rocky: Ryysyistä rikkauksiin
Ennen ensimmäistä Rockya Stallone oli lähes tuntematon näyttelijä. Hän oli saanut pientä huomiota roolistaan 1950-luvun newyorkilaisesta nahkatakkijengistä kertovassa elokuvassa The Lords of Flatbush (1974).
Stallonen käsikirjoittama ja John G. Avildsenin ohjaama Rocky on vanhanaikainen kertomus lahjattomana pidetyn nyrkkeilijänalun Rocky Balboan noususta maineeseen. Se osui sekä Hollywoodin nyrkkeilyelokuvien traditioon että jotenkin myös aikakauden hermoon. Siitä tuli menestys, joka ponkaisi Stallonen tähtiin ja teki Bill Contin tunnussävelmästä elokuvamusiikin klassikon.
Kolme seuraavaa Rockya Stallone sekä kirjoitti että ohjasi. Niissä kuvattiin paitsi Rockyn nousua nyrkkeilymaailman huipulle, myös hänen yksityiselämänsä kuoppia. Kaikkien pääteemana voi pitää aika karkeasti kuvattua ”vaikeuksien kautta voittoon” -asennetta.
Rocky IV (1984) on elokuvasarjan räikein tapaus. Se on kylmän sodan tuulilla ratsastava ja tähtilippua häpeilemättä heilutteleva tarina siitä, miten neuvostoliittolainen nyrkkeilijä Ivan Drago (Dolph Lundgren) surmaa kehässä Rockyn vanhan kilpakumppanin ja ystävän Apollo Creedin (Carl Weathers), ja kuinka Rocky viimein mätkii Dragon (ja kuvaannollisesti Neuvostoliiton) maan rakoon.
Elokuva nosti myös hitiksi James Brownin esittämän isänmaallisen tunnuslaulun Living in America.
Viidennessä ja kuudennessa Rocky-elokuvassa (1990 ja 2006) seurattiin päähenkilön ikääntymistä ja nyrkkeilyuran päättymistä vammoihin ja ansioiden menetykseen.
Niidenkin näennäistä realismia Stallone ei malttanut olla kultaamatta pakkomielteisellä tavallaan nostaa Rocky aina vain fyysiseksi sankariksi, vaikka sitten vastoin fysiologisia edellytyksiä.
Uusi sukupolvi astuu esiin
Ilman ensimmäistä Creed-elokuvaa (2015) Rocky Balboan taru olisi ollut jo pahasti eltaantunut, mutta Ryan Cooglerin ohjaama tarina antoi uuden kierteen Rocky-saagalle.
Apollo Creedin avioton poika Donnie (Michael B. Jordan) haluaa nyrkkeilijäksi ja etsii valmentajakseen Rockyn. Tämä on jo sairas ja yksinäinen vanhus, jota eivät valmennustehtävät enää innosta. Lopulta Rocky kuitenkin suostuu: Creedistä tulee kauniisti nyrkkeilyelokuvien perinteitä seuraileva tarina nuoren nyrkkeilijän nousujohteisesta urasta ja Rockyn vähitellen palaavasta itsekunnioituksesta.
Jatko-osassa Creed II (2018) Stallone oli taas toisena käsikirjoittajana, ja lopputulos onkin heikompi ja sentimentaalisempi. Kiinnostavinta siinä on vanhentuneen ja katkeroituneen Ivan Dragon paluu väkivahvan poikansa valmentajana. Dolph Lundgren tekee tässä ehkä uransa parhaan näyttelijäsuorituksen.
Yksilön peräänantamattomuutta ja sitkeyttä korostava Rocky-saaga on varsin amerikkalainen satu, sillä yhteiskunnan osuus jää minimiin, aivan lähipiiriä ja ydinperhettä lukuun ottamatta. Kukin on oman onnensa sekä epäonnensa seppä ja vastaa viime kädessä yksin niin hyvästä kuin pahasta omassa elämässään.
***½
Creed: The legacy of Rocky, pe 12.6. klo 22.00 Nelonen