Elokuva-arvio: Dunkirk keskittyy sotakokemuksen ahdistavaan toimintaan
Christopher Nolanin ohjaama Dunkirk kertoo toisen maailmansodan Dunkerquen evakuoinnista, jossa pelastettiin yli 300 000 saksalaisten saartamiksi joutunutta sotilasta.
Fionn Whitehead on yksi tuhansista evakuoitavista sotilaista.
Dunkirk -elokuvassa kolme eri tahtiin kulkevaa tarinalinjaa lomittuu upeasti toisiinsa. Ohjaaja Christopher Nolan on rakentanut elokuviaan tarinan sisäisen ajan kulumisen ja elokuvakerronnan väliselle leikittelylle. Mementossa (2000) tarina kerrottiin väärinpäin, Interstellarissa (2014) avaruudessa vanhetaan eri tahtiin kuin maan pinnalla.
Toisen maailmansodan Dunkerquen evakuoinnissa pelastettiin yli 300 000 saksalaisten saartamiksi joutunutta sotilasta kanaalin yli Britanniaan. Nolanin ohjaustyössä pelastusoperaatio tiivistetään tiukaksi jännitysnäytelmäksi, jonka taustalla pauhaa Hans Zimmerin intensiivisen tuskastuttava musiikkimatto.
Yksinäinen sotilas (Fionn Whitehead) hakee kaoottisella rannalla paikkaa evakuointialuksesta, pieni siviilivene lähtee pelastamaan sotilaita ja Spitfire-lentäjä (Tom Hardy) suorittaa taivaalla taistelutehtävää. Hahmojen taustoja ei kerrota, vaan elokuva keskittyy sotakokemuksen ahdistavaan toimintaan.
****
Dunkirk, la 29.2. klo 21.00 Sub
Lue myös: Elokuva-arvio: Genius – draamaelokuva luomisen palosta