Elokuva-arvio: Haudat vailla nimeä on lähes fatalistisen synkkä ja sellaisena vaatimattomalla tavallaan tehokas

Jaa artikkeli
Haudat vailla nimeä
Elokuvasta oli ainakin ennakkokatselussa ranskankielinen kopio, joten kököstä jälkiäänityksestä ei tarvinne kärsiä. Kuvassa Michèle Mercier. © Studiocanal / Yle
Vähäpuheinen asesankari ja kostonhimoinen leski sekaantuvat kidnappausjuoneen.

Western, (Une corde, un colt…, Italia–Ranska 1969). Viime vuoden viimeisenä päivänä 93-vuotiaana kuollut Robert Hossein oli vuosikymmeniä suosittu ranskalainen filmitähti, joka myös ohjasi urallaan yli 20 elokuvaa. Ranskalais-italialaisena yhteistuotantona valmistunut, mutta kokonaan ranskalaisin voimin tehty “francowestern” Haudat vailla nimeä on niistä yksi.

1960-luvun rakastettujen Angelika-elokuvien tähdet Hossein ja Michele Mercier yhdistävät voimansa pessimistisessä kostowesternissä, jossa Hossein rakentaa enemmän tunnelmaa kuin toimintaa. Rogersin mahtiperhe hirttää heidän palkkarahansa varastaneen Ben Cainen, jonka leski Maria (Mercier) hakee apua Benin vanhalta ystävältä Manuelilta (Hossein). Yhdessä he sieppaavat Rogersin tyttären.

Aavekaupungin pölyisille kaduille päättyvä western on lähes fatalistisen synkkä ja sellaisena vaatimattomalla tavallaan tehokas. Hossein omisti elokuvan ystävälleen Sergio Leonelle ja hänen tyylilleen Haudat vailla nimeä onkin uskollinen. Kuriositeettina mainittakoon, että elokuvan tunnusmelodian laulaa myöhemmin kulttihahmoksi noussut 1960-luvun poplaulaja Scott Walker.

***

Haudat vailla nimeä, perjantai 12.11. klo 22.30, Teema & Fem

X