Elokuva-arvio: Hevosvarkaat-norjalaiselokuvassa on aikakerroksia kenties liikaakin mutta draamatrilleri kiehtoo
Elettyään yli viisikymmentä vuotta Ruotsissa leskeksi jäänyt Trond palaa synnyinmaahansa Norjaan, paikkaan, jossa sattui kummia.
Trond (Stellan Skarsgård) ja Lars (Björn Floberg) ruokailevat.
Hevosvarkaat (Ut og stjaele hester) on norjalainen draamaelokuva vuodelta 2019. Kuohuvissa vuonoissa sattuu kummia Hans Petter Molandin elokuvassa, jossa Stellan Skarsgårdin vakaasti tulkitsema päähenkilö ajatteli erakoitua iisisti pohjoisesta hankkimaansa taloon. Se ei käy, sillä hän vietti kaksin isänsä (Tobias Santelmann) kanssa samoilla seuduilla outojen käänteiden kesän 1940-luvun lopussa.
Ohjaaja lataa itsevarmasti kaksoisjännitteen: mihin isän salainen naissuhde ja muu dramatiikka paikallisten kanssa eteni menneisyydessä, mihin päädytään nyt? Aikakerroksia on kenties liikaakin, mutta draamatrilleri kiehtoo.
Molandin meillä nähdyistä filmeistä Lehtori Pedersen (2006) on näkemys 1970-luvun taistolaisten Norjan vastineista. Hevosvarkaita edeltävä työ Kylmä kosto on yksi lumisista Liam Neeson -trillereistä, ja Neeson tähdittää myös ohjaajan kohta valmistuvaa Hollywood-jännäriä. Karhean konkarin kanssa hän voi työskennellä samaan tapaan kuin Skarsgårdin, jota Moland on ohjannut kolmesti.
***½
Hevosvarkaat, sunnuntai 27.11. klo 21.00, Teema & Fem