Elokuva-arvio: Hyvästi, kaunokaiseni -klassikkoelokuvasta löytyy rikosta, romantiikkaa ja psykedeliaa
Yksityisetsivä Philip Marlowe tekee työtään sekä alamaailman että raharikkaiden toimeksiannoista. Kummista tapahtumista alkaa löytyä yhtäläisyyksiä.
Dick Powell (vas.) on yksityisetsivä Philip Marlowe.
Rikoskirjailija Raymond Chandlerin Philip Marlowe -tarinoita hyödynnettiin valkokankaalle aluksi Michael Shayne – ja Haukka-dekkarielokuvasarjojen raaka-aineena.
Omalla nimellään ja identiteetillään ikoninen yksityisetsivä esiintyi ensi kerran tässä Edward Dmytrykin Näkemiin, kaunokaiseni -kirjan filmatisoinnissa, joka jätti syvän jäljen film noir -elokuvien kaanoniin.
Dick Powell tyypitteli Marlowen sutkiksi selviytyjäksi, joka osasi luovia sekä herrojen salongeissa että alamaailmassa. Ehtaan noir-tyyliin Hyvästi, kaunokaiseni kuljettaa Marlowen niihin molempiin dekkarin etsiessä tanssityttöä ex-vangin (Mike Mazurki) toimeksiannosta.
Notkeaan juoniyhtälöön kuuluu myös kadonnut arvokoru, nuorta vaimoaan vahtiva rahamies ja tämän äitipuoltaan vihaava tytär. Dmytryk kuvaa kieroa maailmaa varoen kyynistymästä liikaa. Tyylipaletista löytyy vaihtoehtoja kevyestä romantiikasta hienoon psykedeliajaksoon.
*****
Hyvästi, kaunokaiseni, lauantai 5.2. klo 21.05, Teema & Fem