Elokuva-arvio: Ironisesti nimetyn elokuvan Happy End tapahtumia seurataan eri sukupolvien näkökulmasta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kuvassa vasemmalta oikealla: Fantine Harduin, Jean-Louis Trintignant, Isabelle Huppert, Laura Verlinden, Toby Jones ja Mathieu Kassovitz elokuvassa Happy End.
Kuvassa vasemmalta oikealla: Fantine Harduin, Jean-Louis Trintignant, Isabelle Huppert, Laura Verlinden, Toby Jones ja Mathieu Kassovitz elokuvassa Happy End. © Les Films du Losange / Yle kuvapalvelu
Eurooppalaisen nykyelokuvan omaperäinen haastaja, itävaltalainen Michael Haneke työskenteli dramaturgina ja kriitikkona ennen kuin aloitti pitkien elokuvien kuten, Happy End, kirjoittaja-ohjaajana kypsällä iällä.

Ironisesti nimetty, Calais’n satamakaupungissa kuvattu työ Happy End porautuu varakkaan porvarissuvun henkiseen haaksirikkoon. Pyörätuoliaan työntelevä 85-vuotias patriarkka haluaa jo kuolla, mitä perhe ei ymmärrä; paitsi ehkä 12-vuotias lapsenlapsi, ympärilleen kännykkäkameran läpi katseleva tyttö, joka alussa viestii tappaneensa lääkkeillä äitinsä.

Suvun elämä säröilee, bisnekset murenevat, vanha Eurooppa hajoaa. Tapahtumia seurataan eri sukupolvien näkökulmasta. Läsnä on aikamme viestintäteknologia ja yksityisyyden menettäminen: salaiset intiimit seksiviestit näkyvät koko ruutualan kirjoituksina.

Itävaltalaisen Michael Haneken vangitsevat elokuvansa ovat teoreettisesti syvällisesti ennalta ajateltuja töitä, jotka hämmentävät, manipuloivat ja yllättävät.

****

Happy End, ke 3.6. klo 22.00 Yle Teema & Fem

Lue myös: Elokuva-arvio: Korealaistaiteilija Kogonadan ohjaama Columbus on mietteliäs taide-elokuva

X