Elokuva-arvio: Jännittävä Valkoinen koira -elokuva käsittelee rasismia sekä eläinten kaltoin kohtelua

Alussa nähdään pimeätä kuvaa. Kuuluu moottorin ääni ja ikävä vinkaisu. Iltamyöhään ajellut Julie Sawyer (Kristy McNicol) on törmännyt koiraan. Eläinlääkäriltä tulee kallis lasku, mutta Julie ei henno viedä ­koiraa rankkurille, jossa se todennäköisesti pian lopetettaisiin. 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Paul Winfield näyttelee koirankouluttajaa, joka alkaa selvittää ongelmakoiran salaisuutta. © Ylen kuvapalvelu

Alussa nähdään pimeätä kuvaa. Kuuluu moottorin ääni ja ikävä vinkaisu. Iltamyöhään ajellut Julie Sawyer (Kristy McNicol) on törmännyt koiraan. Eläinlääkäriltä tulee kallis lasku, mutta Julie ei henno viedä ­koiraa rankkurille, jossa se todennäköisesti pian lopetettaisiin. 
Teksti: Pekka Eronen

Vaaleasta saksanpaimenkoirasta tulee pian nuoren näyttelijän ystävä ja tiukassa paikassa henkivartijakin. Siitä paljastuu kuitenkin järkyttävä salaisuus, jota ei kannata tässä yhteydessä enää tarkemmin selostaa.

Seitsemänkymppinen Samuel Fuller oli ehtinyt Valkoiseen koiraan mennessä useammassakin elokuvassaan kosketella amerikkalaisia kipupisteitä. Usein kieltämättä romuluiseen tyyliin, mutta aina rohkeasti.

Monet kerrat hän palasi sodan kauhuihin. Alamaailma USA (1960) kaivautui rikollisuuden tylyyn juurikasvustoon. ­Shokkikäytävä (1963) rinnasti yhteiskunnan ja mielisairaalan.

Valkoisessa koirassa hän käsitteli eläinten kaltoin kohtelua ja ennen muuta rasismia, jota inhosi. Paul Winfieldin esittämä eläntenkouluttaja Keys tuo kauhunsekaiseen sanomadraamaan Amerikan mustien historian ja kokemuksen.

****

Valkoinen koira, tiistai 6.6. klo 22.00,Teema & Fem

X